Ohjaaja rakentaa yhteisöllisyyttä

Yhteisöllisyys ei synny itsestään. Harrastusryhmissä ohjaajalla on iso rooli ryhmän yhteisöllisyyden rakentamisessa. Susanna Kivinen on toiminut kansantanssiohjaajana ja -opettajana vuodesta 1997 ja on koulutukseltaan tanssiopettaja AMK.

Vertaistuki auttaa yhteisöllisyyden rakentamisessa

Susannalle toisten ohjaajien vertaistuki on äärimmäisen tärkeää. ”On mahtavaa, että voi soittaa toiselle ohjaajalle, kysyä mielipidettä ja pohtia yhdessä, miten ryhmän yhteisöllisyyttä ja luottamusta saadaan rakennettua”. Korona-aikana yhteisöllisyys on muuttunut. ”Ollaan välitilassa”, toteaa Susanna. Yhteisöllisyyden tunne ohenee ryhmän osallistujatilanteiden vaihdellessa koronan aiheuttamien taukojen ja karanteenien vuoksi. Tämä on haastavaa niin ryhmälle kuin ohjaajallekin. ”Jos koronan jälkeen päästään edes lähelle vanhaa normaalia, olisi ohjaajan tärkeää luoda harrastajille uskoa siihen, että harrastus jatkuu ja yhteiseen ryhmään voi luottaa”, toteaa Susanna.

Mistä tunnistaa yhteisöllisen ryhmän?

”Yhteisöllisyyttä pitää rakentaa aina uudestaan, kun joku palaa tauolta, tulee uusi jäsen tai joku lopettaa. Ohjaajasta riippuu, kuinka paljon asiaan käytetään aikaa, mutta muutostilanteet on hyvä huomioida tuntien suunnittelussa”, toteaa Susanna. Hän pohtii, että ”jos ryhmä on yhteisöllinen, siinä on me-henkeä. Treeneissä on hyvä tunnelma. Treenit eivät ole opettajavetoista, vaan jokainen voi olla oma itsensä ja voi tuoda ehdotuksia tunnille”. Hyvä ryhmähenki auttaa luomaan uusia kaverisuhteita. ”Turvallisessa ryhmässä jokainen kantaa yhteisesti vastuuta ryhmän yhteisöllisyydestä ja fiiliksestä”, toteaa Susanna.

Moninaisuus rikastaa harrastustoimintaa

Moninaisuus ja yhdenvertaisuus ovat olleet Susannalle aina äärimmäisen tärkeitä arvoja opettajana. ”Jokainen tanssija tulee omista lähtökohdista ja saa olla ryhmän jäsenenä omana itsenään. Tosi herkällä reagoin siihen, jos joku meinaa jäädä erityisyyden takia ulkopuolelle. Hihitykset katkaistaan heti. Jo pienten kanssa käydään läpi toisten huomioon ottamista, ryhmässä olemista ja toisten kunnioittamista”, Susanna kertoo ja jatkaa, että pienten alle kouluikäisten kanssa kaikkia asioita voi käydä läpi puhumalla ja sanoittamalla tunteita. Voi sanoa suoraan, että: ”täällä ollaan kaikkien kanssa kavereita. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tulisi pari, joka ei haluaisi tanssia sinun kanssasi?”

Ryhmän yhteiset jutut lisäävät yhteisöllisyyttä

”Liputan ryhmähengen ja yhteisöllisyyden puolesta”, toteaa Susanna. Yhteishenki kiinnittää ryhmään, lisää sitoutuneisuutta ja sisäistä motivaatiota sekä luo parhaassa tapauksessa elinikäisiä ystäviä. Ryhmä kannattelee teini-iän myrskyt yli. Pelkkä harrastaminen kerran viikossa ei riitä. Yhteiset leirit, pikkujoulut, tapahtumat ja muu vapaa-ajanvietto yhdessä lisää ryhmän yhteenkuuluvuutta”, toteaa Susanna.


Teksti Pirita Laiho ja Riina Kylmälahti

Jaa
Kirjoittaja
Riina Kylmälahti

Riina Kylmälahti on Suomen Nuorisoseurojen harrastamisen vastuualueen johtaja. Riina kirjoittaa verkkolehteen harrastustoiminnan hankkeista, oppilaitosyhteistyöstä sekä tanssin, teatterin ja muiden harrastusmuotojen kuulumisista.

Näytä kaikki kirjoittajan artikkelit