Nuoret RamppiRaatilaiset kannustavat hakemaan Ramppikuumeen esityskatselmukseen

Kysyin mitä nuoret RamppiRaatilaiset haluavat nähdä esityskatselmukseen hakeneissa esityksissä? Entä mikä on heidän paras muistonsa tapahtumasta? ’’Odotan esityksiltä monipuolisuutta ja intohimon näkymistä. Hyvää ensemble-työskentelyä, omaperäisyyttä ja miksei yhteiskunnallisia näkökulmia. Huikeinta olis nähdä, että nuoret on itse osallistuneet vahvasti esityksen tekoon. Mutta se intohimo tekemiseen on mulle se ykkösjuttu teatterissa’’, kertoo 22-vuotias tamperelainen Janse. Hän on harrastanut teatteria jo yhdeksän vuotta ja osallistui Tampereen Nuorisoteatterin kanssa Ramppikuumeeseen vuonna 2018. Nuorelle teatteriharrastajalle paras muisto tapahtumasta oli raadilta saatu palaute esityksestä sekä intohimon äärelle kokoontuvan nuorison luoma tunnelma viikonlopun aikana.

Toinen raatilainen, jyväskyläläinen 16-vuotias Rebekka kertoo odotuksistaan seuraavaa: ’’Odotan katselmukseen hakevien esitysten tänä vuonna olevan rohkeita, luovia ja monipuolisia.’’

Rebekka esiintyi viime vuonna Ramppikuumeessa teatteriyhdistys Kulissin kanssa, Elämänlangalla – tarinoita käännekohdista -esitys voitti tuolloin Ramppikuume-kiertopystin. Esiintyminen, tapahtuman tunnelma ja kiertopystin voittaminen on jäänyt Rebekan mieleen parhaana muistona tapahtumasta.

Viime vuoden tapahtumassa esiintyi myös tamperelainen 18-vuotias Ekaterina, joka on kolmas RamppiRaatilainen. Hän kertoo odottavansa esityksiltä tänä vuonna drivea, kyyneliä, naurua ja mahdollisimman paljon tunteita. Nuori raatilainen kertoo parhaan muistonsa Ramppikuumeesta: ’’Minä, pari ystävääni ja vielä noin kymmenen minulle tuntemattonta nuorta näyttelijää, puhuttiin yhdessä myöhään illalla, ei puhelimia, ei korttipelejä, ei mitään, me vaan juteltiin tunti toisensa jälkeen’’.

Neljäs RamppiRaatilainen, 19-vuotias ylöjärveläinen Peppiina nostaa muiden nuorten tapaan Ramppikuumeen tunnelman parhaaksi muistokseen. ’’Vaikka esiintyminen oli ihanaa, niin mun täytyy vastaa, että iltabileistä takasin majotukseen kävely kaikkien uusien kaverien kanssa. Kaikki ne uudet läpät ja makeet naurut suoraa sydämestä’’, kertoo Peppiina. Hän odottaa mukaan hakevilta esityksiltä: ’’Omanlaista tekemistä ja hyvää ryhmähenkeä. Nautin nähdessäni näyttelijöitä, jotka ovat hitsautuneet yhteen porukaksi, jossa kaikki luottavat toisiinsa. Myös omaperäisyydellä erottuu edukseen’.”

Tavoitteena on, että mahdollisimman moni nuorisoteatteriryhmä ympäri Suomea hakisi mukaan Ramppikuumeen esityskatselmukseen. Ryhmät saattavat epäröidä esityskatselmukseen hakemista, sillä itse tapahtumaan on esityksen kannalta hyvin aikaa, mutta hakuvideota ajatellen aika on lyhyt. Haluan rohkaista jokaista hakemista pohtivaa ryhmää hakemaan mukaan, vaikka esitys olisi vielä kesken. Tärkeintä on, että hakuvideolla tulee esiin esityksen kokonaiskuva, viimeiseen asti hiottua esitystä ei vielä tarvitse olla.

RamppiRaatilaisetkin kannustavat mukaan:

’’Jokaisen nuorisoteatteriryhmän kannattaisi hakea Ramppikuumeeseen, sillä siitä saa mahtavan kokemuksen, ja siellä pääsee tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä.’’

’’Ramppikuume on ihana paikka näyttää omia taitoja, oppia uutta, käydä teatteritaitoihin liittyviin pajoihin, löytää uusia kavereita ja saada ikimuistoisia kokemuksia.’’

’’Ramppikuume on yksiä parhaita kokemuksia, mitä voit saada nuorena näyttelijänä. Huikea yleisö, löylytykset ja ammattilaisten palaute vie niin paljon eteenpäin ja opettaa ihan uudella tavalla. Oon myös sitä mieltä, et teatteriryhmien kannattaa lähteä ryhmänä Ramppikuumeeseen mukaan vaikkei katselmukseen pääsisikään. Jokaisen nuoren näyttelijän pitäisi saada kokea se rakkaus ja yhteisöllisyys’’

’’Ramppikuumeeseen kannattaa hakea monestakin syystä. Tapahtuma antaa ryhmälle sekä yksilöille hirveästi kaikkea ihanaa ja hyvää. Ryhmäytymistä, pääsee kehittämään itseään, tutustumaan erilaisiin juttuihin sekä raadin palaute antaa paljon eväitä tulevaan. Siellä on ihana tunnelma ja siellä huokuu rakkaus tekemiseen.’’

Lisätietoa ja hakuohjeet esityskatselmukseen löytää osoitteesta www.ramppikuume.net

Teksti Minna-Reetta Kuusinen
Kuva Samuel Merimaa