Yhteinen matka Helenen galleriaan

Hyvinkään Kansantanssijoiden 50-vuotisjuhlavuoden tanssiteos Helenen galleria valittiin Vuoden tanssiteoksi. Tunnustuksen jakaa Suomen Nuorisoseurat ja se julkistettiin Folklandia-risteilyn Eläköön Folk! -gaalassa 10.1.2025.

Palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana jotakin merkittävää kansantanssin tunnettavuuden kannalta ja / tai edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Tanssiteko voi olla rohkea avaus, joka on aiheuttanut keskustelua. Se voi olla ennakkoluuloton, uusi toiminnan muoto tai asia, joka on saanut ihmiset tanssimaan.

Hyvinkään historia esiin

Helenen galleria lähti muotoutumaan, kun Hyvinkään Kansantanssijoissa alettiin miettimään, miten yhdistyksen pitkää historiaa voisi juhlistaa.

“Yhdistyksemme on vahvasti perinteiseen kansantanssiin pohjaava, mutta halusimme kokeilla jotakin meille uutta. Koreografinen, kansantanssin liikekieleen pohjautuva koko illan tanssiteos alkoi ajatuksena kiehtoa. Tämä antaisi mahdollisuuden laajentaa tanssijoiden omaa tanssijuutta esittävän taiteen mukaan tullessa”, seurasta kerrotaan.

Teos haluttiin sitoa myös omaan kotikaupunkiin. “Hyvinkää ja sen historia vilkkaana tehdas- ja parantolakaupunkina on liian unohdettu. Halusimme lisäksi tuoda omaa historiaamme hyvinkääläisinä esiin.”

Idea Helena Schjerfbeckistä ja hänen hyvinkääläisistä malleistaan syntyi Hyvinkään Taidemuseo Taidelabran näyttelystä, joka kertoo Helenen teoksista ja hänen malleistaan videokertomuksin. Lopullinen kertomuksen muoto saatiin Seija Saarikurun tekstistä Hiljaiset vuodet. Se kertoo tarinan Helenen saapumisesta Hyvinkäälle aina siihen saakka, kunnes hän muutti Tammisaareen.

Helenen maalaukset heräävät esiin

Helenen galleria kuvaa hyvinkääläistä elämänmenoa vuosien 1902–1925 välillä. Muun muassa maalausten Halkopoika (1911), Hiihtäjätär (1909), Ompelijatar (1905), Marianne Ruovedeltä (1924) ja Pukukuva (1908–1909) kautta tuodaan esiin yhteiskunnan ajankuvaa ja yksittäisten hyvinkääläisten tarinoita. Keskeisiä̈ tapahtumia koetaan Helenen kotipiirin lisäksi rautatieasemalla, villatehtaalla ja parantolassa, kun Helenen mallit tuovat oman elämänsä mukanaan istahtaessaan hänelle malliksi.

Nimi Helenen galleria pohjaa Helenen Hyvinkäällä kirjeeseen kirjoittamaan ajatukseen, että asemalla junan ikkunoista kurkistelevat ihmiset ovat mielenkiintoisin taulugalleria.

Helenen galleriassa on kaksi puolta. Katsojille näkyvin muoto on esitys itsessään. Se on taideteos, jossa tanssi, musiikki, kuvataide, teatteri ja historia yhdistyvät saumattomasti yhteen ja pitävät katsojansa otteessa alusta loppuun. “Toinen puoli, aivan yhtä tärkeä, on ollut yhdessä tehty matka ideasta valmiiksi esitykseksi koko seuran voimin. Esityksen tekeminen on ollut yhteisöllinen tapahtuma, jossa kaiken ikäiset, kaiken tasoiset, ammattilaiset ja amatöörit tekivät yhdessä töitä”, Hyvinkään kansantanssijoista kerrotaan.

Suhina tanssimassa Helenen Gallerian ”*Sirkustyttö*” -kohtausta. Kuva: Anneli Poutiainen

Teoksessa esiintyminen oli ainutlaatuinen kokemus

Teoksessa esiintyneille tanssijoille Iines Rämälle ja Mimosa Kohtamäelle kokemus oli ikimuistoinen. “Jos vuosi sitten olisi kysytty, mitä Helenen Galleria kokonaisuudessa on, niin emme olisi osanneet edes kuvitella tällaista lopputulosta.”

Teoksen työstäminen poikkesi jokaviikkoisista harjoituksista ja antoi sopivasti haastetta. Helene Schjerfbeck ei aiemmin ollut Iinekselle ja Mimosalle tuttu muuten kuin nimenä, joten harjoitteluun kuului myös taiteilijaan ja hänen teoksiinsa tutustuminen.

“Erityisesti eri rooleihin eläytyminen oli haastavaa, sillä aikaisemmin esityksissä olimme esiintyneet omina itsenämme. Nyt oli eläydyttävä enemmän rooleihin ja tanssien tunnelmiin, sekä astuttava Helenen ajan maailmaan. Eri kohtauksien tunteiden välittäminen yleisölle tanssin kautta vaati paljon harjoittelua. Varsinkin pelon ja epätoivon tunteet sekä synkät kohtaukset olivat aluksi hankalia”, tanssijat kertovat.

Molemmat nimeävät produktion parhaaksi asiaksi hyvän ja positiivisen ryhmähengen kaikkien tanssijoiden ja koko tuotantoryhmän kesken. Hyvä yhteishenki näkyi erityisesti kohtauksissa, joissa kaikki tanssijat olivat samaan aikaan lavalla.

Vuoden intensiivisen harjoittelun jälkeen teos esitettiin kahdesti lähes loppuunmyydylle Hyvinkääsalille. Ensi-iltapäivästä Iinekselle ja Mimosalle jäi mieleen erityisesti jännitys verhoissa juuri ennen lavalle astumista, hiuslakan määrä pukuhuoneissa, kadonneiden rekvisiittojen etsiminen kulisseista sekä huulipunan sotkeutuminen valkoiseen esiintymispaitaan.

“Tanssin alkaessa ja musiikin soidessa jännitys hälveni, ja esiintymisestä jäi huikea fiilis. Esityksen jälkeen saamamme positiivisen ja mieltä lämmittävän palautteen määrä oli päätähuimaava, ja silloin vasta itsekin tajusimme, kuinka hienoon teokseen olimme päässeet mukaan”, Iines ja Mimosa muistelevat ja jatkavat:

“Teoksessa mukana oleminen antoi valtavasti eväitä esiintyjänä kasvamiseen ja itsensä kehittämiseen, ja innosti osallistumaan myös tulevaisuudessa vastaavanlaisiin projekteihin.”

Käsikirjoitus ja ohjaus: Hanna Poikela ja Seija Saarikurun Hiljaiset vuodet -tekstiä mukaillen
Koreografia: Hanna Poikela
Sävellykset ja orkesterin johto: Petri Prauda
Tuotanto: Tuija Mustonen ja Pia Pyykkinen

Työryhmä osallistui 76 henkeä: tanssijoita, soittajia, ompelijoita, autokuskeja, tsuppareita, meikkaajia, muonittajia.

Kaikille yhteisistä harjoituksista tuli 5997 harjoitustuntia. Tämän lisäksi ryhmien omat harjoitukset, ompelutalkoot, kokoukset jne.

Lisätietoja: hyvinkaankansantanssijat.fi/helene-galleria/