NuorisoseuratKirjoittaessani tätä kolumnia on Runebergin päivä. Lunta sataa sakeana, ja lämpötila on nollassa. Päivä on kuin luotu lumileikkeihin. Pihalle nousee mitä mielikuvituksellisimpia lumiveistoksia ja lumenluonnista syntyneitä jättimäisiä kasoja. Tämä on kuopukseni toinen talvi, eikä hänen riemullaan ole rajoja, kun isommat sisarukset rakentavat lumihahmoja, ottavat hänet mukaan pulkkamäkeen ja keksivät mitä hauskempia pihaleikkejä (johon he ottivat minut auliisti mukaan)! Ymmärrän vasta nyt kliseisen ”carpe diem – tartu hetkeen” -sanonnan merkityksen.
Olen levoton sielu, ja päässäni risteilee ainakin sata asiaa sekunnissa. En ole ikinä oikein ymmärtänyt pysähtymisen merkitystä kuin vasta nyt. Kasvumatkaani tarvittiin jonkin sortin neljänkympin kriisi ja koko yhteiskunnan pysähtyminen. Koen, että tämä oppi oli valtava henkinen loikka ja olen päässyt taas yhden etapin elämässäni eteenpäin.
Myös meillä järjestönä on paljon tehtävää, jotta pääsemme yhteisönä eteenpäin. Uusi strategia ja kolmivuotisohjelma antavat meille hyvät eväät, mutta matka on jalkatyötä, jota jokaisen on itse kuljettava. En haluaisi enää puhua koronasta, mutta sen teen vielä tämän viimeisen kerran. Koronan vuoksi jouduimme luomaan uudet rakenteet monelle jokapäiväiselle toiminnalle, mutta nyt näillä näkymin meille olisi koittamassa ”hyvät vanhat ajat”. Tai ainakin hyvin lähelle sitä, mitä elämämme oli ennen koronaa. Miten motivoimme itsemme taas normaaliin arkeen, jossa kohtaamiset ovat enimmäkseen kasvokkain ja tapahtumiin pitäisi lähteä? Miten saamme ryhmät sitoutumaan erilaisiin tapahtumiin, kun olemme jo parin vuoden ajan oppineet elämään etätapahtumissa?
Koronan opetuksia oli, ettei mikään ole niin varmaa kuin jatkuva epävarmuus. Oivallukseni oli tarttua hetkeen, ja sen ansiosta sain valtavia määriä endorfiiniannoksia. Ikuisesti muistan kolme ihanaa livekohtaamista, jotka sain kokea vuonna 2021: Eläköön folk! -konsertti, Nuorisoseurakokous sekä syysvaltuusto. Toivon, että vuonna 2022 kohtaamisia olisi enemmän. Erityisesti toivon sitä lapsille ja nuorille, jotka joutuivat luopumaan niin paljosta pandemian takia.
Me emme voi valitettavasti ennustaa tulevaa, emmekä tiedä, mitä variantteja tai uusia viruksia on liikkeellä puolen vuoden kuluttua. Korona opetti meitä järjestämään turvallisesti tapahtumia, ja siksi näenkin erittäin tärkeänä sen, että jalkaudumme myös fyysisesti (vallitsevan tilanteen niin salliessa) takaisin tapahtumiin. Tartutaan hetkeen!
Ragni Reichardt on Suomen Nuorisoseurojen puheenjohtaja.
