Vuonna 1973 rehtorina aloittanut Kari Pääskynen sanoo, että Paukkulan oppimisyhteisö oli vahva ja tunnustettu erityisesti opetustehtäviensä, hakijamäärien sekä prosessikoulutuksensa ansiosta. Paukkula oli myös erilainen.
“Sisäinen sivuääneni huomauttaa, että meitä kai pidettiin hieman outoinakin”, Pääskynen luonnehtii.
Rehtorina Pääskystä vuonna 1988 seurannut Raimo Jenu nostaa myös esiin korkeat hakijamäärät. “Meillä oli aina paljon hakijoita, ja opiskelijaksi pääsemisestä käytiin kilpailua. Valtakunnallisesti olimme arvostettu nuorisoseurahenkinen oppilaitos, ja poikkesimme ajan hengelle tyypillisistä aatteellisista opistoista siten, että meillä ei katsottu puoluekirjoja.”
Nuoriso-opistoa nykypäivänä luotsaavan Jukka Tammisuon mukaan sadan kilometrin säteellä Paukkulasta ei ole toista oppilaitosta, jossa kyettäisiin luomaan oppimiselle yhtä hyvä ja virikkeellinen maaperä. “Meillä opiskelijat saavuttavat oman potentiaalinsa ja ovat ylpeitä valmistuessaan. Paukkulan merkitys kasvuvaiheessa oleville nuorille on valtava.”
Mieleenpainuvimmat muistot vuosien varrelta
Pyysin jokaista rehtoria nimeämään mieleenpainuvimman muistonsa uransa varrelta. Pääskysellä tällainen liittyy ammatillisen opistoasteen koulutuksen syntyyn 1970-luvun alkupuolella:
“Nuorisotyön ammatillinen koulutus oli uudistusvaiheessa. Kehitimme opetusministeriölle porukalla yksinkertaisen ratkaisun: millaisia tulevia tilanteita oppijat työssään mahdollisesti kohtaavat; millaisia tietoja ja taitoja he siis tarvitsevat? Jokainen meistä ajatteli yksin tai pienissä porukoissa oppiaineita ja opintokokonaisuuksia. Reilun viikon kuluttua uudenlainen opetussuunnitelma oli valmis. Yhteinen kokemus opiskelijoiden, opettajien ja toimistohenkilökunnan kesken tuntui ainutlaatuiselta. Taisi tuntua siltä, että teimme yhdessä jotakin historiallista.”
Jenun mieleen on jäänyt erityisesti hänen rehtorikautensa alussa käyty debatti Suomen Nuoriso-opiston sijainnista. Opistoa oltiin siirtämässä Seinäjoelle, mikä nähtiin luonnollisesti uhkana Paukkulan näkökulmasta. Siirto olisi toteutuessaan lopettanut Paukkulan toiminnan. “Rehtorikauteni alku oli Seinäjoki-asian vuoksi aika dramaattinen. Jouduin keskelle melkoista myrskyä heti tuoreeltaan. Kyllähän se välillä harmitti ja valvotti öisin.”
Lopulta siirtosuunnitelmista luovuttiin, ja Paukkula säilytti asemansa Suomen Nuoriso-opiston kotipaikkana.
Myös Tammisuon rehtorikautena maan johdossa on nähty jo useampi hallitus. “Hallitusten vaihtuminen tuo aina tullessaan ennustamattomuutta koulutuksen rahoituspäätösten suhteen. Rehtorikauteni alussa, vuonna 2013 oli luvassa suuria leikkauksia ja myös opistoluvat olivat katkolla. Rahoituksen alkuperäinen leikkausesitys oli 50 prosenttia. Meidän piti pystyä osoittamaan, että täytämme kaikki meille asetetut kriteerit. Lopulta saimme puolitettua meihin kohdistuneet leikkaukset, ja myös opistoluvat säilyivät. Asiat selvisivät viimekädessä neuvottelemalla, kiitos hyvien suhteidemme.”
Parasta Paukkulassa
Rehtorien kohtaamista haasteista on hyvä siirtyä parhaiden Paukkulaan liittyvien muistojen pariin. Kaikkien kolmen haastateltavan vastauksissa korostuu yhteisöllisyyden kokemus.
“Ilman muuta parasta oli saada olla mukana huippuhienossa työyhteisössä. Kun rehtorina lopetettuna tapasin kuukausia myöhemmin musiikinopettaja Raimo Saaren ja kysyin, tapahtuiko lähdettyäni katkos toiminnassa, sain odottamani vastauksen: ei suinkaan, jatkoimme samaan malliin”, muistelee Pääskynen.
“Parhaat muistoni liittyvät Paukkulan henkeen, joka rehtorin näkökulmasta ilmeni erityisesti opettajakunnassa: meillä ei ollut ristiriitoja opettajien välillä, ja erilaiset näkemykset kääntyivät rikkaudeksi, eivät ongelmiksi”, Jenu sanoo.
Tammisuo jatkaa edeltäjiensä tavoin samalla linjalla. “Koen, että Paukkulaan on hieno tunne tulla töihin kollegojen kanssa. Minulla on vahva luottamus siihen, että työ koetaan merkitykselliseksi. Tämä ilmenee siinä, kuinka meillä kaikki tekevät parhaansa yhteisen hyvän eteen.”
Kansanopistojen nykytilanne ja tulevaisuus
Pohdittaessa kansanopistojen nykytilannetta ja tulevaisuutta Pääskynen korostaa opiskelijalähtöisyyden merkitystä. Hänen mukaansa opistojen pitää pystyä mukautumaan yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niistä juontaviin koulutustarpeiden muutoksiin.
“Mitä oppimista ihmiset tarvitsevat? Kuinka opistot osaavat luoda tälle oppimiselle vetovoimaiset mahdollisuudet? Ovatko tämän päivän vastaukset päteviä? Vastauksista riippuu, kuinka kansanopistot onnistuvat. Onnistumisen salaisuus taitaa olla se, ettei keskiössä ole opisto vaan oppivat ihmiset”, Pääskynen määrittelee.
Jenu pitää tärkeänä ajatusta siitä, että vuosi kansanopistossa antaa nuorille aikaa pohtia tulevaisuuttaan rauhassa. “Kaikkia nuoria ei pitäisi painostaa heti peruskoulun tai lukion jälkeen tekemään ratkaisevia valintoja. Kansanopistot tarjoavat nuorille mahdollisuuden muodostaa minäkuvaansa ja valmentautua ratkaisevaan päätökseen myöhemmästä opiskelupaikasta rauhassa ja ilman paineita. Paukkulassa se on mahdollista suojatuissa olosuhteissa.”
Jenun esittämä ajatus toteutuu parasta aikaa myös Suomen Nuoriso-opistossa järjestettävässä opistovuodessa.
Kuuluisa Paukkulan henki
Suomen Nuoriso-opiston opiskelijat ja työntekijät mainitsevat usein niin sanotun Paukkulan hengen. Mistä se rehtorien näkökulmasta syntyy ja miten sitä ylläpidetään?
“Paukkulan ilmapiiri tuli tutuksi elinvoimaisena, avoimen viestinnän ja iloisen elämänasenteen kokemuksena. Tunnistin voitontahtoa, yhteenkuuluvuutta ja mikä tärkeintä: kaikkia näitä ilman me versus ne –vastakkainasettelua”, summaa Pääskynen.
Jenun mukaan Paukkulan henki rakentui yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksesta opiskelijoiden ja opettajien kesken. “Vaikka toki toimimme eri rooleissa, vedimme yhtä köyttä.”
Myös Tammisuo korostaa yhteisöllisyyden merkitystä: “Minulle Paukkulan henki tarkoittaa ennen muuta arvojen mukaista toimintaa. Tärkeimpiä niistä ovat yhdessä tekeminen ja opiskelijoiden osallistaminen.”
Tulevaisuuden suuntaviivoja
Kysyin rehtoreilta myös tulevaisuuden suuntaviivoja satavuotiaalle Paukkulalle. Pääskynen toteaa aluksi, että hänen on emeritusrehtorina haastava vastata kysymykseen.
Yleisemmällä tasolla hän kuitenkin toteaa: “Olipa toimiva yhteisö mikä tahansa, sen kehittämiseen on kuitenkin tarjolla yhteisöllisiä prosesseja ja tehokkaita työkaluja. Enkä tarkoita sitä sun tätä -keskustelua vaan johdonmukaisesti sujuvaa sokraattista dialogia. “
Tammisuo korostaa arvojen mukaisen toiminnan ja humaanin katsantokannan merkitystä: “Meidän tulee turvata opiskelijoiden hyvinvointi ja tarjota hyvä ympäristö tutkinnon suorittamiselle. Tavoitteenamme on myös tulevaisuudessa taata Paukkulan kodinomaisuus. Haluan, että Paukkulaan on mukava tulla – olipa kysymys sitten opiskelijoistamme tai työntekijöistämme.”
Kirjoittaja
Joel Niemi, Suomen Nuoriso-opiston markkinointi- ja viestintäasiantuntija