NuorisoseuratViimeisten reilun 15 vuoden aikana on tapahtunut murros, joka haastaa kaikkia.
Vielä 2000-luvun alussa aito läsnäolo ja yhteisöllisyys olivat osa ihmisten arkea. Talkoohenki ja “naapurinkin lapsista” huolehtiminen eivät olleet vieraita käsityksiä. Vapaa-ajalla viihdettä kulutettiin yhdessä ja pääasiassa paikan päällä tai television ympärille kokoontuen.
Vuoden 2007 tienoilla isonäyttöiset älypuhelimet alkoivat löytää tiensä ihmisten taskuihin. Samoihin aikoihin digitaalisille alustoille rakentuvat yhteisöt alkoivat kasvaa globaalisti.
Alkoi monella tapaa yhteiskuntaa peruuttamattomasti muuttava ajanjakso.
Sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt vain hieman kärjistäen kokonaan digitaalisille alustoille. Emme vietä enää juurikaan aikaa toistemme seurassa “livenä”. Ja vaikka olisimmekin fyysisesti samassa paikassa, henkisesti olemme usein puhelimen välityksellä digitaalisilla alustoilla.
Yritysten ja järjestöjen kaupallistamisen näkökulmasta ihmisten vapaa-ajasta ja huomiosta kilpailevat nykyään lukemattomat tahot ja alustat: some, striimaukset, pelit ja 24/7-viihde kulkevat taskussa mukana.
Kuten monia järjestöjä, myös Nuorisoseuroja koskettaa rahoituspohjan epävarmuus tulevaisuudessa. Uusia ratkaisuja varainkeruuseen on löydettävä.
Miten järjestö tai seura voi sitten olla kiinnostava yhteistyön kohde nykypäivän haastavassa ympäristössä?
Vastaus voi löytyä digitalisaation myötä kadotetusta yhteisöllisyydestä ja läsnäolosta. Ne toimijat, jotka pystyvät livetapahtumien lisäksi tuottamaan aitoa yhteisöllisyyttä ja läsnäoloa myös digitaalisilla alustoilla, ovat kaupallisesti kiinnostavia.
Kuten vuoden 2024 Kulha -kyselystä kävi ilmi, kulttuuriharrastukset ovat lapsille ja nuorille hyvin merkityksellisiä. Ei ole itsestään selvää, että lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastukseen, jossa hän kokee itsensä tervetulleeksi ja itseluottamuksensa kasvavan.
Nuorisoseurojen toiminnassa on siis paljon elementtejä, joiden varaan uusia varainkeruumalleja voi rakentaa. Oleellista kuitenkin on, että yhteisön sisällä ollaan aidosti ylpeitä omasta toiminnasta. Tekeminen pitää osata sanoittaa niin, että siitä kiinnostuvat sekä yksilöt että potentiaaliset uudet rahoittajat.
Viestintä näyttelee kokonaisuudessa tärkeää roolia. Se ei kuitenkaan ole yhden ihmisen, tiimin tai organisaatiotilin vastuulla. Viestintä on koko yhteisön asia. Viime kädessä kulttuuria ja brändimielikuvaa mitataan sillä, mitä yksilöt yhteisöstä puhuvat.
Haastaankin kaikkia Nuorisoseuralaisia olemaan ennakkoluulottomasti ylpeitä koko yhteisön toiminnasta ja osaltaan luomaan perustaa uudistuvalle ja nykyaikaistuvalle Nuorisoseuratoiminnalle.
Kirjoittaja
Jari Lamminaho
Kirjoittajalla on 20 vuoden tausta myynnistä, markkinoinnista ja viestinnästä mm. urheiluliiketoiminnan parista. Hän on mukana toteuttamassa Nuorisoseurojen varainkeruu- ja kaupallistamisprojektia vuoden 2025 aikana.
