Ohjaajuus avasi uuden maailman – Olivia Peippo löysi kansantanssista yhteisön ja omaäänisen tavan luoda 

Kun Olivia Peippo muutti muutama vuosi sitten uudelle paikkakunnalle, hän kaipasi elämäänsä tanssia pitkän tauon jälkeen. Aiemmin oma tanssilaji oli ollut baletti mutta nyt tuntui, että jokin muu kutsui. 

”Parikontakti ja parin kanssa tanssiminen kiehtoi minua teemana”, Olivia kertoo. Pikkupaikkakunnan rajalliset treenimahdollisuudet saivat hänet kokeilemaan kansantanssia naapurikunnassa ja kokeilusta tuli nopeasti pysyvä harrastus.

Tänä päivänä Olivia tanssii Ihku kollektiivissa, Sorokoskassa ja Hämmäyksessä. Oman harrastamisen lisäksi hän ohjaa Jokioisten Nuorisoseuran Tahdittomien nuorten viikkoryhmää sekä perustamaansa, nuorille aikuisille suunnattua kokeilevan tanssin ryhmää Riiausta.   

Ohjaajuuden alku – uteliaisuus vei kursseille 

Vuoden 2024 alussa Olivia huomasi kiinnostuvansa oman tanssiteoksen tekemisestä ja erilaisten liikeaineistojen yhdistämisestä. Hän kokosi ympärilleen treenikavereista pienen kokeilevan ryhmän ja samalla heräsi ajatus ohjaamisesta.

“Ilmoittauduin kansantanssin ohjaajakoulutuksen perusopintoihin etsimään pohjatietoa ja ajatuksia tanssin ohjaamisesta”, hän kertoo. Myöhemmin Jokioisten Nuorisoseura Tahdittomista kysyttiin kiinnostaisiko häntä ohjata nuorten ryhmää. Sopivasti samaan aikaan oli avoinna Lasten kansantanssiryhmien ohjaaminen -kurssi, josta Olivia päätti hakea lisäeväitä. 

Kokemukset molemmista koulutuksista olivat innostavia. Ne loivat perustan ohjaajuudelle, laajensivat ymmärrystä kansantanssista ja vahvistivat omaa paikkaa harrastajayhteisössä. ”Kurssit lisäsivät varmuutta siihen, että kansantanssin maailmaan voi tulla myöhemminkin ilman pitkää taustaa.” 

Ohjaajakoulutuksesta oivalluksia, jotka muuttivat tanssia 

Ohjaajakoulutus toi Olivialle uudenlaista jäsentelyä ja näkökulmia sekä omaan tanssiin että toisten liikkeeseen. Tärkeää on ollut oppia tarkastelemaan, miten eri ihmiset tulkitsevat musiikkia ja mikä heidän kehossaan tuntuu luontevalta. 

Ohjaaminen on samalla kasvattanut tanssijana. Kun liikkeen, kontaktin ja pedagogiikan joutuu avaamaan muille, oma ajattelu selkiytyy ja kehittyy. ”Se on opettanut minulle tanssista sellaisia asioita, joita en välttämättä muuten olisi tullut ajatelleeksi.” 

Lempeä ohjaaja ja turvallinen tila 

Olivian ohjaajuuden ydin on lempeydessä ja turvallisuuden tunteen rakentamisessa – etenkin lajeissa, joissa fyysinen kontakti on tärkeässä roolissa. 

”Tahdon rohkaista omaan ilmaisemiseen ja rajojen asettamiseen. Suostumuksellinen, tanssillinen kosketus on yksi tärkeimmistä asioista parin kanssa tanssiessa.” Harjoituksissa tämä näkyy vaihtoehtojen tarjoamisena, kommunikaatiotaitojen opetteluna ja kontaktin monipuolisena tutkimisena. 

Onnistumisen tunteita tuottaa ennen kaikkea ryhmän yhteisen dynamiikan kehittyminen. Nuorten aikuisten ryhmässä ilahduttaa se, miten eri taustoista tulevat ihmiset löytävät toisistaan tanssillisen yhteyden ja halun jatkaa yhdessä. 

Miksi ohjaajakoulutus on tärkeää koko kentälle? 

Suomessa kansantanssia harrastetaan sekä ammattitanssinopettajien että harrastajaohjaajien johdolla. Siksi ohjaajakoulutuksella on valtava merkitys koko alan elinvoimalle. 

Olivia näkee koulutuksen ennen kaikkea porttina yhteisöön. Se tarjoaa paitsi osaamista myös mahdollisuuden verkostoitua, jakaa kokemuksia ja löytää uusia polkuja lajin parissa. 

Harrastajaohjaajilla on keskeinen rooli harrastajakentässä. Koulutus antaa varmuutta sekä laadukkaita työkaluja ryhmien ohjaamiseen. ”Harrastajaohjaaminen on ihana tapa oppia tanssin ohjaamisesta.” 

Mitä seuraavaksi? 

Olivia toivoo koulutuksiin lisää sisältöjä, jotka yhdistävät erilaisia tanssillisia lähestymistapoja, luovaa työskentelyä sekä kontaktin ja suostumuksen teemoja. Ohjaajana hän haluaa kehittää itseään erityisesti kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taitojen parissa. 

Niille, jotka harkitsevat ohjaajakoulutukseen lähtemistä, hän lähettää selkeän tervehdyksen: ”Voin lämpimästi suositella. Kursseilta löytyy varmasti arvokkaita oppeja kaikille, joita kiinnostaa tanssi- ja ohjaamistaitojen kehittäminen edes vähän.”