Essi RoiskoSodankyläläisessä Nuorisoseura Jutaringissä pitkään kansantanssia harrastanut Ada Heikkilä, 23, pääsi vihdoin opiskelemaan Teatterikorkeakouluun kuuden vuoden hakemisen jälkeen. Miten tanssiminen auttoi Adaa pyrkiessä yhteen Suomen halutuimmista kouluista ja mitä hän antaa vinkiksi muille samasta haaveileville?
Kymmenen vuoden kansantanssiura antoi Adalle ennen kaikkea lavavarmuutta. ”Opin olemaan katseen alla esiintyessäni. Opin sietämään keskeneräisyyttä ja palautteen saamista kehittyäkseni. Minun oli vaikea nuorempana ottaa vastaan ohjausta ja opetusta, koska tunsin häpeää siitä, etten vielä osannut jotain täydellisesti. Sittemmin ymmärsin, että mikäli haluan kehittyä tanssijana, minun täytyy uskaltaa kohdata heikkouteni ja kysyttävä neuvoa.”
Tanssiessaan Jutaringin edustusryhmässä Ada nautti erityisesti isommista tanssiteoksista, joissa pääsi laajemmin luomaan teoksen sisälle tunnelmaa ja tunnekuljetuksia. ”Silloin tuntui, että pääsin yhdistämään ensimmäistä kertaa näyttelijyyteni tanssiin.”
Tanssiteokset auttoivat myös ymmärtämään, että tanssi voi olla yhtä lailla tarinankerrontaa eikä pelkästään kauniita liikesarjoja ja askelkuvioita peräkkäin. Siina Toimelan ohjaamassa Neljä syntiä -teoksessa Ada pääsi myös replikoimaan.
”Se oli tanssiin yhdistettynä minulle uutta ja jännittävää. Tanssiessa kun on tottunut siihen, ettei tarvitse avata suuta lavalla, paitsi ehkä kiljahduksissa ja laulaessa. Kokemus antoi minulle valtavasti informaatiota siitä, miltä tuntuu tanssiteoksen sisällä puhua lavalla. Muistan edelleen tuon repliikkini ulkoa, sillä harjoittelin sitä niin paljon”, hän muistelee.
Kansantanssissa ja näyttelijyydessä paljon samaa
Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen linja on tunnettu siitä, että sinne on erittäin vaikea päästä sisään. Tänä keväänä hakijoita oli 1138, joista 12 valittiin. Ada kokee, että kansantanssin harrastamisesta oli ehdottomasti hyötyä kouluun hakiessa.
”Kaikesta esiintyjyydestä on hyötyä, joten siitä oli paljon apua, että olin ollut vuosien ajan säännöllisesti lavalla ja katseen alla. Oppii sietämään sitä kuuluisaa keskeneräisyyttä.”
Esiintymiskokemuksen lisäksi Ada näkee tanhuamisessa paljon samoja elementtejä näyttelijäjyyden kanssa.
”Kansantanssi antaa hyvän ryhdin ja vahvan keskivartalon hallinnan, minkä lisäksi tanssijana toimii paljon jaloilla hakien voimaa ja maadoittumista lattiasta. Tanssiessa pitää myös hahmottaa hyvin lava ja havainnoida, mitä selän takana tapahtuu. Luottaa ja tukeutua pariin. Näitä taitoja tarvitsee aivan yhtä lailla näyttelijänä.”
Tie näyttelijäksi on harvoin suoraviivainen tai helppo, mutta usein sinnikkyys palkitaan. Ada kävi lukion jälkeen Laajasalon Opiston Näyttelijäntaiteen I&II -linjat, jonka jälkeen hän on toiminut Helsingin Kellariteatterissa usean vuoden ajan. Heille, jotka haaveilevat näyttelijyydestä, hänellä on muutama neuvo.
”Esiinny, esiinny, esiinny! Hakeudu harrastajateattereihin tai kansanopistoihin. Tekemällä ja muiden tekemistä seuraamalla oppii. Hakuprosessi kouluihin saattaa kestää pitkään ja vastoinkäymisiä tulee tapahtumaan. Teatterikorkeakoulu ja Näty eivät kuitenkaan ole ainoat tiet näyttelijäksi vaan on olemassa myös paljon ulkomaisia kouluja ja muita reittejä. Myös ilman kouluja voi kartuttaa osaamista ja luoda uraa pikkuhiljaa. Ennen kaikkea nauti jokaisesta mahdollisuudesta, jonka saat. Jokainen reitti on yhtä lailla arvokas. Taiteilijuus on välillä raskasta, mutta niin ihanaa.”
Nuorisoseurat
Riina Kylmälahti