Toinen kotini oli nuoruudessa kansalaisjärjestön piiritoimisto. Sen hississä aistin vielä aikuisenakin odotuksen ja avoimien mahdollisuuksien avaruuden. Toimiston pitkän pöydän äärelle pakkasimme kampanjakamoja, kokoustimme ja piipahdimme vain lähteäksemme pian yhteisellä kyydillä seuraavaan tapahtumaan. Järjestössä sain opetella kantamaan vastuuta esimerkiksi ryhmänohjaajana, ohjaajakoulutuksen aisaparina ja puheenjohtajana. Oma järjestöyhteisöni kasvoi vuosi vuodelta ja kohtaamiset tuttujen kanssa olivat riehakkaita ja voimauttavia – te tiedätte!
Opin niinä vuosina muun muassa kulkemaan itsenäisesti julkisissa kulkuneuvoissa, pakkamaan reppuni ja löytämään jaksamiseni rajat. Toimintaa ohjaavilla aikuisilla oli minulle suuri merkitys. Heidän tuellaan oli turvallista harjoitella uusia taitoja ja saada lempeää tukea vahvuuksiin, jotka olivat vasta oraalla. Toimiminen vapaaehtoisena yhdessä toisten kanssa oli kehollista ja elämänkokoista. Se valoi olemukseeni yhteisöllisyyden kivijalan, sellaisen, jossa lähtökohtana on yhdessä tekeminen.
Vapaaehtoisena toimiminen oman yhteisön kanssa on kaiken kattava kokovartalokokemus, joka syntyy yhdistystoiminnan sivistävästä olemuksesta. Sivistys näkyy järjestöissä mahdollisuutena oppia uutta tietoa, sekä luoda ja merkityksellistää sitä sekä itse että yhdessä muiden kanssa. Sivistys on villiä ja usein näkymätöntä, sellaista, joka syntyy melkein huomaamatta matkalla kohti päämäärää. Sivistys seuraa meitä oppivia, keskeneräisiä ja vuorovaikuttavia ihmisiä sinne, minne menemmekin.
Maakuntalehden toimittaja haastatteli minua 16-vuotiaana järjestötyön merkityksellisyydestä. Minulla meni silloin jauhot suuhun. Mietin, voinko vain sanoa, että näiden ihmisten kanssa on kivaa ja jännittävää toimia? Nyt kysyn, mikä voisi olla tärkeämpää, kuin kokea onnea ja iloa muiden ihmisten kanssa toimiessa? Silloin saa elää merkityksellistä elämää ja toimia tärkeiden asioiden puolesta, keskittymättä kuluttamiseen. Yhdessä voi myös löytää keinoja ja osaamista yhteiskunnassa vaikuttamiseen ja itsensä ilmaisemiseen.
Sivistys on juuri sitä ihmisen kokoista ja arkista pääomaa, jota järjestöissä luodaan ja vaalitaan kuumien kuppien äärellä. Onnittelut, sivistystoimija, valinnastasi elää elämääsi järjestössä, tämä on meidän kaikkien juhlavuosi!
Innostavaa opetus- ja kulttuuriministeriön sivistyksen teemavuotta toivottaen,
Kirjoittaja Maija Borén
Viestinnän ja koulutuksen suunnittelija, Opintokeskus Kansalaisfoorumi
Kuva Eija Jokilahti