Yhteinen päivänvietto aloitettiin aamuvarhaisella Helsingissä Marskin patsaalta, kun juna pohjoisesta oli saapunut ja tuonut kaukaisimmat osallistujat. Iloinen porukka nousi bussiin, jonka ohjaimissa oli oma hermannimme Rantalaisen Ilmo, ja matka kohti vuonna 1745 perustettua Loviisaa alkoi. Ensimmäinen pysäkki oli Kuninkaantien huoltamo, jossa nautittiin kunnon aamiainen, olihan monen aamukahveista jo aikaa kulunut. Matka jatkui taas. Hups!! Suoraan kirkon portailleko? Ei sentään – tiessä on mutka, jota kauempaa ei huomaakaan, kirkko kierretään toisella puolella olevalle parkkipaikalle.
Historia havisi kävelyreitillä
Matka jatkuu ”jalkapatikassa” Myllyharjun parin kilometrin kävelyreittiä kirkolta Plagenin uimarannalle. Reitin varrella on 16 myllyharjusta ja sen historiasta kertovaa opastekylttiä. Harjun mäntymetsä on kylvetty aikanaan kylpylävieraita varten. Reitillä tulevat tutuiksi suosittu Mossabackenin täysihoitola ja ravintola Casino, joita ei enää ole, mutta kyltit kertovat niiden tarinan. Reitti on myös laulureitti, kun kaikki reitin penkit on saaneet oman laulunsa ja sanat on penkkeihin kiinnitetyissä laatoissa. Kaikki laulut laulettiin. Harju on saanut nimensä myllyistä, joita harjulla oli ainakin kuusi. Niiden humina häiritsi kylpylävieraita ja läheisen Villa Lovenetskyn linnanherra Ivan Lovenetskyä, joten kaikki myllyt poistettiin. Nykyinen harjun ainoa mylly siirrettiin harjulle kirkon pohjoispuolelta 1920-luvulla. Mylly on nyt ”siipirikko”. Se kärsi vaurioita menneen talven myrskyissä, jotka repivät jokaista myllyn neljää siipeä eli ne olivat vielä remontin alla. Kävelyreitillä on reippailtu ja virkistytty viime vuosituhannen alusta lähtien, jolloin silloinen kylpylän johtava lääkäri Georg Öhman määräsi kylpylävieraille terveyskävelyjä.
Suomen kauneimmaksi näkötorniksi kutsutun punaisen, jugentyylisen, valurautaisen Kukkukiven näkötornin suunnitteli vuonna 1906 arkkitehti K. Hjelt. Sen ylätasanne kohoaa 49 metriä merenpinnan yläpuolelle. ja sieltä aukeaa upeat näkymät mm. Loviisanlahdelle. Näkymiä olisi voinut ihailla ja jalkoja lepuuttaa pidempäänkin, mutta aika ei antanut myöden. Joten matka jatkui vielä alamäkeen Polougnen metsään. Metsän ja hiekkarannan välissä on aukio, jolla aikoinaan sijaitsi Lars Sonkin suunnittelema kasino, joka paloi vuonna 1964.
Svartholman linnoituksessa riitti tutkittavaa
Vatsassa tuntui jo jonkinlainen tyhjyys, siis suunta Laivasillalle Saltbodan ravintolaan, jossa maukas kermainen lohikeitto saaristoalaisleipineen ja jälkkärikahveineen jo odotti. Ruokailun jälkeen olisi voinut Nummisuutarin Eskon sanoin: ”mennä maate ja maha viereen”. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan siirryttiin laiturin toiseen päähän ja vesille. Matka Svartholman saareen alkoi. Svartholman merilinnoitus rakennettiin Ruotsin vallan aikaan Loviisan turvaksi Venäjän hyökkäysten varalle. Rakennustyöt aloitettiin 1748 August Ehrensvärdin johdolla ja valmistui suurimmalta osin 1760-luvulla. Lopullisesti linnoitus ei valmistunut koskaan. Linnoitus unohdettiin moneksi vuodeksi ja rakennuksen tiiliä on käytetty mm. kaupungintalon ja kirkon rakentamiseen. 1900-luvun alusta linnoituksen arvo on ymmärretty, ja nykyisin linnoitus on mielenkiintoinen matkakohde myös kauniin luonnon vuoksi. Jokainen kiersi ja tutki linnoitusta ja saarta oman mielen ja kunnon mukaan. Paljon mielenkiintoista nähtävää oli ja osa jäi vielä katsomatta.
Päivän viimeinen etappi – kotimatka alkoi. Matkalla poikettiin taas Kuninkaantien huoltamolla iltapalalla. Helsingissä oltiin iltamyöhällä, mutta kaikki ehtivät kuitenkin kotimatkan kuljetuksiin vuorobusseihin ja yöjunaan.
Teksti Maisa Selimäki
Kuvat Valo Aatrokoski