Onnellisten lasten saari

Siitaman Nuorisoseuran kesäleirillä Pikku-Vittasen saaressa on vuosikymmenien perinteet.

Uimista, suppailua, melomista ja venekyytejä. Siitaman Nuorisoseuran järjestämä kesäleiri Pikku-Vittasen saaressa Pirkanmaan Vesijärvellä tarjoaa monta eri tapaa nauttia vesillä olosta.

Leiri kesti neljä päivää, ja leiriläiset ja ohjaajat yöpyivät teltoissa. Leiripäällikkö Paula Lakua on ollut jo ainakin kolmena edellisenä vuonna mukana leirillä. Alun perin hän päätyi ohjaajaksi lastensa kautta.

”Tämä on hyvä leiri, koska kaikki asiat ja ohjelma mietitään lasten kannalta. Lasten mielipiteitä oikeasti kuunnellaan. Olemme lasteni kanssa tykänneet tästä leiristä kovasti”, Lakua kertoo.

Leiriä on järjestetty jo yli 60 vuoden ajan. Aikoinaan leiriä järjesti Tuiskun urheiluseura, mutta noin kaksikymmentä vuotta sitten saaren hoitovastuu siirtyi Siitaman Nuorisoseuralle. Leiriperinnettä ei haluttu lopettaa, joten leiriä jatkettiin nuorisoseuran toimesta. Ruuat on viimeiset kymmenen vuotta tehty nuorisoseurantalo Jukolassa, josta ne kuljetetaan päivittäin saareen.

”Aiemmin, kun ruoka tehtiin vielä saaressa, se oli hankalaa. Piti kaikkia pressurakennelmia pystytellä, ja hella saattoi savuttaa. Nykyään ruoka tehdään paremmilla välineillä ja hygieenisemmin. Ohjaajillekin jää paremmin aikaa keskittyä itse leiriin”, Maija Nykänen kertoo.

75-vuotias Nykänen on ollut pitkään leirin toiminnassa mukana. Leirin alkuaikoina hän oli siellä leiriläisenä, myöhemmin ohjaajana ja tämänvuotisenkin leirin osalta auttoi ruokapuolen kanssa. Tänä vuonna hänen lapsenlapsensa Netta Nykänen oli yksi leirin ohjaajista. Myös Netta on aiemmin ollut mukana leiriläisenä.

Leirillä on monenlaista ohjelmaa, mutta pidetyimmät ovat varsin perinteisiä. 9-vuotias Matias Kuusjärvi kertoo uineensa, leikkineensä suppilaudalla ja kaatuilleensa paljon. Hän pitää myös telttailusta.

”Lemppareita leiriltä on uiminen ja buffetti”, Matias sanoo. Buffetilla tarkoitetaan leirin kioskia, joka aukeni aina päivällisen jälkeen. Koska lapsia oli paljon, uimavuorot oli jaettu kolmeen ryhmään; näin jokainen ryhmä sai uida valvotusti puoli tuntia kerrallaan.

Tänä vuonna uutena aktivitteettinä oli SUP-laudat, jotka toivat uimiseen uuden puolen. Laudalla oli välillä useampikin lapsi kerrallaan ja riemua riitti, kun lauta kippasi kyytiläiset järveen. Saaressa on myös kanootti, jota halukkaat saivat kokeilla.

Leirillä oli tänä vuonna yhteensä 25 lasta. Ikähaarukka oli kahdeksasta viiteentoista ikävuoteen. Kerttu Mätäsjärvi, 13, ja Sofia Kuusisto, 15, olivat leiriläisistä vanhimmasta päästä. Kummatkin ovat jo olleet monena aiempanakin vuonna mukana. ”Leirillä ollaan aina uitu, saunottu ja pelattu”, tytöt kertovat.

Totta kai ohjelmassa oli myös leiriolympialaiset. Niissä kilpailtiin yhteensä kuudessa eri lajissa, joissa kustakin lajista palkittiin parhaat tulokset. Carita Kuusjärven, 10, lempilaji oli lusikan ja pingispallon kuljetus suussa. Parhaiten hän menestyi lajissa, jossa kuljetettiin höyhen puhaltamalla pöydän päästä toiseen.

Leiriolympialaisten lisäksi palkintoja ropisi muistakin kilpailuista. Leirillä kisattiin muun muassa luontoaiheisessa tietovisassa sekä siitä, kenellä on telttatarkastuksen siistein teltta. Leiriläiset saivat myös kirjoittaa toisilleen leiripostia, jotka jaettiin aina iltaisin. Sähköttömässä saaressa lapset viihtyivät perusasioiden äärellä, mutta lopulta koitti paluu sivistyksen, vesivessojen ja ruutujen ääreen. Leiripäällikkö totesikin viimeisenä iltana: ”tämä on sellainen ympäristö, jossa lapset voivat oikeasti olla lapsia”.

Teksti ja kuvat Annika Jokinen