”Onni on olla osa tällaista yhteisöä” – tätä et vielä tiennyt mestarikansantanssija Petri Hopusta

Suomi on saanut menneenä kesänä neljännen mestarikansantanssijan, kun tamperelainen tanssintutkija Petri Hoppu sai arvon Kaustisen kansanmusiikkijuhlien avajaisjuhlassa. Hoppu on nuorisoseuroissa tuttu kasvo ja hänet tunnetaan monipuolisena kansantanssin ammattilaisena.

“Tittelin saaminen oli aikamoinen yllätys, ja nimitys vetää minut nöyräksi. Kun tällaisen kunnianosoituksen saa Kaustiselta, sillä on paljon merkitystä, kun miettii Kaustisen mestaripelimannihistoriaa ja aiempia nimityksiä vuosikymmenten aikana. Otin tittelin vastaan tietysti myös ilahtuneena”, Hoppu tuumii.

Kansantanssiharrastuksen juuret nuorisoseuroissa

Petri Hoppu eli lapsuuden ja nuoruuden Kuusamon Kitkalla, jossa vanhat kansanlaulut ja laulu- ja piirileikit elivät rinta rinnan iskelmien ja lavatanssien kanssa vielä 1970-luvulla. Paikallisessa nuorisoseurassa hän tutustui myös kansantansseihin ja alkoi ohjata niitä hiukan vanhempana. Hoppu onkin harrastanut monissa nuorisoseuroissa kansantanssia.

Kansantanssista tuli Petri Hopulle tärkein harrastus ja pian myös elämänmuoto, joka johti opintoihin kansanperinteen laitoksella Tampereen yliopistossa sekä myöhemmin tutkijan uralle. Koko 90-luvun Hoppu tutki menuettiperinnettä lopulta väitellen siitä tohtoriksi vuonna 1999. Nykyisessä työssään tanssin yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulussa hän on toiminut kansanomaisten paritanssien, myös polskan, kehittämis- ja elvytystyössä tanssia ja musiikkia vahvasti yhdistäen.

“Kun aloitin kansantanssin, ajattelin, että lajissa on tiukka sääntökokoelma, jonka voi opetella kokonaan alusta loppuun. Vuosien aikana olen kuitenkin oppinut, että kansantanssi on loputon runsauden sarvi ja aarrearkku. Lajissa viehättää yhä edelleen sen muuntautumiskyky ja avoimuus. Toiset voivat esittää kansantanssia kansallispuvut päällä ja toiset taas eivät”, Hoppu sanoo.

Tanhua loppukesän kuumuudessa Italian yössä

Hoppu muistaa hyvin Koululiikuntaliiton Rovaniemen tanhukilpailut, joissa hänen ensimmäinen ohjattava ryhmänsä oli arvioitavana. Pohjoiseen suuntautunut matka oli hyvin tyypillinen tanssireissu, ja Hoppu ryhmineen yöpyi koulumajoituksessa ja tapasi muita tanhuryhmiä. Tällä reissulla kansantanssimaailma avautui sen suuruudessa nuorelle kansantanssiohjaajalle, sillä kohdatessaan muita, samanikäisiä nuoria tanssijoita Saarenkylän Nuorisoseuroista Hoppu kuuli, miten paljon he olivat jo tehneet ja reissanneet kansantanssin parissa.

Myöhemmin, kun Hoppu muutti Tampereelle ja liittyi mukaan Kanta-Teiskon Nuorisoseuran toimintaan, lähti hän seuran mukana ensimmäisille kansantanssimatkoille Etelä-Eurooppaan bussilla. Näiltä reissuilta Hoppu muistaa yöunet puolijoukkueteltoissa paljaan tähtitaivaan alla bussin vieressä torilla. Myös oman ryhmän tanssiesitykset Italian loppukesän yössä ovat jääneet vahvoina muistoina Hopun mieleen.

“Näissä muistoissa yhdistyy vahvasti tanssiminen, musiikki ja yhteisö. Ajattelin, että tämä on se yhteisö, jossa haluan olla ja tämä on jotain, mistä pidän”, Hoppu miettii.

Hoppu sanoo myös, että on onni ollut olla osa sellaista yhteisöä, jossa tanssi ja musiikki kohtaavat. Vuonna 1988 hän lähti tutustumismatkalle Tallinnaan sikäläisten kansantanssijoiden pariin. Matka on jäänyt Hopun mieleen, sillä seurue pääsi itse kokeilemaan, laulamaan ja tanssimaan sekä vierailemaan paikallisessa peruskoulussa, jossa kansantanssia opetettiin. Erityisenä muistona on jäänyt mieleen paluumatka laivalla, kun joku seurueessa aloitti laulamaan improvisoitua kansanlaulua, jota kaikki lopulta lauloivat vuoropuheluna. Spontaanisti seurue täytti laivan juuri keksimällään kansanlaululla.

“Tällöin viimeistään murtui käsitykseni siitä, että kansantanssiyhteisö on jäykkä sääntökokoelma”, Hoppu kertoo.

Unelmana kansantanssin ja kansanmusiikin yhteensulautuminen

Hoppu kertoo, että opettajan työssä Oulun ammattikorkeakoulussa on ollut antoisaa nähdä uusien opiskelijoiden kasvu kansantanssin parissa.

“Kansantanssin tulevaisuus on erilainen, kuin se on ollut, sillä uudet, alalle opiskelevat ihmiset itse muuttavat kansantanssia. Ja onneksi näin on!”, Petri sanoo.

“Toivoisin, että kansantanssi ja kansanmusiikki vielä enemmän nähtäisiin yhdessä ja unelmoin siitä, että alan opiskelijat saisivat tasavertaisesti koulutuksen molempiin. Olisivatko he sitten kansantanssimuusikoita tai kansanmusiikkitanssijoita – miten vain halutaan, Hoppu miettii.

Muita haaveita Hopulla on alan tulevaisuutta ajatellen, että kansantanssipohjainen polskaaminen olisi kaikkien paritanssien lähtökohta. Kun lähdetään harjoittelemaan tanssimista, lähdettäisiinkin polskaamaan.

“Se edustaa äärimmäistä joustavuutta ja taipuu vaikka pyörätuolitanssiksi”, Hoppu tuumaa.

Jutun lähteenä kaustinen.net/uudet-mestaripelimannit-on-valittu/

Kuvat Krista Järvelä & Carita Berg