Riikka RantapolkuKulttuurituulahduksia Keski-Suomessa -hankkeessa on toteutettu vuosien 2023–2024 aikana yhteensä kahdeksan kulttuurituulahdusta keskisuomalaisissa nuorisoseuroissa. Tuulahduksiin on kuulunut muun muassa taideleiri, taidepajoja, lähiruokatapahtuma ja pakohuone. Seuroista kaksi on päätynyt toteuttamaan tuulahdukset perustuen paikallisiin kirjallisiin teoksiin.
Mahlun kummituspyöräily tarjosi kummitustarinoita kesäillassa
Mahlulla, Saarijärvellä toteutettiin Kylällä kummittelee -niminen kulttuuripyöräily, joka perustui Minna Torpan kokoamaan teokseen ”Kylillä kummittelee” (Saarijärvi-seura, 2012). Julkaisuun on kerätty saarijärveläisiä kummitustarinoita aina 1800-luvulta nykypäivään.
Mahlulle sijoittuvien kummitustarinoiden ympärille toteutettiin kaksi pyöräilyreittiä, joita kulkemalla pyöräilijät löysivät kummituspaikkoja selitteineen. Noin 30 pyöräilijää kerännyt tapahtuma sai kiitosta osallistujilta. Reitti on pyöräiltävissä myös hankkeen jälkeen, sillä kartat löytyvät nuorisoseurantalon seinästä, ja kyltit ja kummitustarinat reitin varrelta. Tarinat kertovat muun muassa mystisesti kadonneista asukkaista, oudoista äänistä ja kummallisesti käyttäytyvistä eläimistä.
Kyläkirjan tarinat antoivat ainekset huvinäytelmälle Rutalahdessa
Rutalahdessa, Joutsassa paikallisseura halusi hyödyntää Leila Backmanin, Liisa Liiaksen ja Erkki Verkkosen kokoamaa Rutalahden kyläkirjaa ”Ei täällä kehnosti eletty” (Rutalahden nuorisoseura 2006). Teos kertoo Rutalahden kylän historiasta kattavasti aina 2000-luvun alkuun asti. Hankkeen tuen avulla kirjoittajat Pekka J. Paussu, Merja Toppi ja Terhi Forssén käsikirjoittivat kirjasta inspiraationsa saaneen huvinäytelmän ”Ei täällä kehnosti eletä”. Näytelmä toteutui draamallisena kulttuurikävelynä, jossa näytelmän yleisö kulki postineidin kanssa pitkin Rutalahden kylää kuullen monologeja eri hahmoilta kuten kauppiaalta, kipparilta ja kummitukselta. Pekka J. Paussu kuvaa projektiin osallistumista näin:
”Käsikirjoittaminen Rutalahden historiasta tuntui heti kiinnostavalta. Vaikka en tuntenut sen vaiheita, oli kyläkirja oiva lähde, joka tarjosi monenlaisia vaihtoehtoja. Tartuin heti olennaiseen höyrylaivaliikenteen aiheeseen, jonka pohjalta kehittelin Kipparin hahmon tarinoineen.
Asiaa auttoi, että tuttavapiirissä on ollut sen verran höyrylaivaharrastusta, että tiesin mistä kirjoitin: Olin itsekin lastannut halkoja sinne ’laivan rautamassuun, kun höyrykone kolokotti vieressä’, joten tarinan yksityiskohdat syntyivät helposti. Käsikirjoittajan kuuluu aina ottaa huomioon mahdollisuudet hyödyntää omakohtaisia kokemuksia – parhaimmillaan ne ovat korvaamattomia tekstin elävöittäjiä.
Lisänä tarvittiin vielä kevennyksiä ja jotain mielikuvituksellista, kuten vedenneitoja. Kalastuksen ystävänä ja vesien tilasta huolestuneena ujutin mukaan myös vähän ajattelemisen aihetta siitä asiasta siten, että sain sen luontevaksi osaksi juttuani. Vaikka tein muitakin tekstejä, tästä ensimmäisestä tuli mielestäni se paras. Ehkä siksi että se syntyi niin vaivattomasti.”
Kuvat Riikka Rantapolku
Nuorisoseurat
Jenni Hyttinen
Suvi Rautsiala