Nuorisoseurat”Minulle on hyvinkin tärkeää, että minua katsotaan silmiin ja kosketetaan esimerkiksi käsivarteen, kun halutaan huomioni. Kosketus on ylipäätänsä hyvin mukavaa. Minusta on kiva, kun ihmiset halaavat toisiaan”, sanoo mies, joka osallistuu tilaisuuteen viittomakielen tulkin avulla.
”Onpa hyvä, että sanoit tuon ääneen”, vastaa nainen. ”Itse koen hyvin hankalana pitää katsekontaktia ja kosketus on voi tuntua ikävältä, sillä minulla on ADHD. Mutta nyt kun tiedän, että se on sinulle tärkeää, niin eihän se tarkoita sitä, ettenkö voisi yrittää katsoa sinua silmiin, silloin kun keskustelemme.”
”Hyvä että sanoit oman tarpeesi ääneen. Tarttuisin siihen kosketukseen. Monet eivät pidä halaamisesta ja muusta fyysisestä kontaktista. Voidaanko sopia, että pyydämme aina lupaa, ennen kuin kosketamme toisia?” Monet salissa nyökkäilevät.
Harjoittelemme tilaisuudessa turvallisempien tilojen neuvottelua. Yksityiskohtia on muutettu, jotta yksityisyys säilyisi, mutta tällaiset keskustelut ovat hyvin tyypillisiä neuvotteluissa.
Lopuksi sovitaan, kehen olemme yhteydessä, jos olo muuttuu turvattomaksi. Katseet kääntyvät tilaisuuden fasilitoijan suuntaan. ”Se käy – mutta entä jos minä olen se henkilö, joka aiheuttaa turvattomuutta?” hän vastaa. Löydämme osallistujien joukosta vapaaehtoisen häirintäyhdyshenkilön fasilitoijan lisäksi.
Turvallisemman tilan elementit
Yleensä neuvotteluissa päästään samankaltaisiin lopputuloksiin. Turvallisempien tilojen periaatteisiin kuuluvat useimmiten seuraavat elementit:
Fyysinen turvallisuus
- Fyysinen koskemattomuus tai luvan pyytäminen ennen koskettamista.
- Tilan turvallisuus ja esteettömyys – esim. tieto siitä, miten poistutaan, missä vessat ovat ja milloin tauot ovat.
- Paikka, johon voi mennä tarvittaessa rauhoittumaan.
Psykologinen turvallisuus
- Saa tehdä virheitä, on mahdollista ottaa vastuu omista virheistä ja pyytää anteeksi.
- Saa kehittyä ja muuttaa mieltään asioista.
- Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ilman ennakkoluuloja.
- Mahdollisuus olla sanomatta mitään.
Sosiaalinen turvallisuus
- Tieto, että saa olla oma itsensä ilman, että tulisi tuomituksi.
- Vaitiolovelvollisuus – varmuus siitä, etteivät asiat, joista puhutaan huoneessa leviä sen ulkopuolelle.
- Vain oman näkökulman edustaminen ja muiden näkemysten kunnioittaminen.
- Mahdollisuus kysyä, jos ei ymmärrä.
- Yhteinen vastuu puuttua mm. häirintään, epäasialliseen käytökseen ja vihapuheeseen.
Turvallisempien tilojen periaatteista neuvottelemiseen menee aikaa, joten monissa tilaisuuksissa ne yksinkertaisesti luetaan ääneen tai laitetaan näkyville. Tämä ei ole väärin, sillä kahden tunnin tilaisuudessa tuskin voidaan käyttää 1–2 tuntia neuvottelemiseen. Mutta kun on tiedossa, että ryhmä tulee viettämään enemmän aikaa yhdessä, näihin yhteisiin pelisääntöihin on hyvä panostaa.
Ennen kaikkea turvallisempien tilojen neuvottelu on työkalu, joka edistää dialogia. Lisäksi neuvoteltaessa harjoitellaan juuri niitä yhteisiä pelisääntöjä, joita halutaan ryhmässä toteuttaa. Tämän kirjoituksen alussa kaksi osallistujaa sopi keskenään, muiden läsnä ollessa, miten he kohtaavat toisensa. Kun dialogille annettiin tilaa, he pääsivät yhteisymmärrykseen ilman ennalta ilmoitettuja periaatteitakin.
Kirjoittaja Fon Krairiksh, Koulutussuunnittelija
Kuva Nathan Dumlao
