NuorisoseuratEräänä heinäkuun lopun heleänä torstaina uusimaalaiset H-kiltalaiset ystävineen viettivät virkistyspäivää Hopealinjan Silver Star-aluksella matkalla Hämeenlinnasta Valkeakosken Visavuoreen. Yhteiselle matkalle lähdettiin jo aiemmin aamulla Pukkilan Nuorisoseurantalon pihasta.
Maisema alukselta veti runolliseksi. Vanajaveden pinta oli tyyni, aurinko kimalteli ja laineet liplattelivat hiljalleen. Ensimmäiseksi ohitimme keskiaikaisen Hämeen linnan, jonka mahtipontiset tiilirakennukset sijaitsevat aivan Vanajaveden rannassa. Seuraavaksi ohitsemme meni Aulanko, pian näkyi jo Hattulan vanha kirkko ja Lepaan puutarhamaisemat, Sääksmäen upea silta sekä Visavuori. Näin kerrottuna matka meni hujauksessa, mutta todellisuudessa se kesti kolme tuntia. Onneksi tämän kaiken näki uudelleen paluumatkalla.
Visavuori oli retkemme käännekohta. Vanajaveden etelärannalla Sääksmäen Tarttilassa sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen taiteilijakoti ja ateljee.
Wikström suunnitteli ja toteutti kansallisromanttisen rakennuksen vuosina 1893–1912. Ensimmäinen koti ja ateljee rakennettiin vuosina 1893–94. Siinä koti ja työtilat sijaitsivat saman katon alla. Tämä karjalaishenkinen hirsilinna kuitenkin tuhoutui tulipalossa vuonna 1896.
Uusissa suunnitelmissa Wikström päätti rakennuttaa kodin ja työtilat eri rakennuksiin. Nykyinen asuinrakennus valmistui vuonna 1902 ja ateljeerakennus vuotta myöhemmin. Keskiaikaista jugendia henkivä ateljeerakennus on kuin pieni linna. Rakennukseen kuului Suomen ensimmäisen pronssivalimon lisäksi Wikströmin harrastuksiin liittyvät pimiö ja tähtitorni. Wikström harrasti myös puutarhanhoitoa ja musiikkia, joten vuoden 1912 laajennuksessa rakennukseen lisättiin talvipuutarha ja parvi veljensä rakentamia urkuja varten.
Emil Wikström kohosi nopeasti Suomen käytetyimmäksi kuvanveistäjäksi. Hänen taiteensa sai inspiraationsa ajan hengen mukaisesti oman maan kulttuuriperinnöstä ja etenkin kansanrunoudesta. Wikströmin tunnettuja töitä ovat Säätytalon päätykolmio, Lönnrotin ja Snelmannin muistomerkit, Kansallismuseon graniittikarhu sekä Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajat.
Visavuoresta löytyy myös Suomen hauskin museo – Kari-paviljonki, jossa on esillä pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töitä
”Joka aamu, kun mä herään, mä ihmettelen kuinka taitava mä oon”, sanoi Suomalainen kerran, joka ei vaimonsa Lippe Suomalaisen mukaan ollut mikään vaatimaton mies. Suomalaisen omanarvontunto ei ollut vailla pohjaa, sillä hän oli ja on edelleen Suomen tunnetuin pilapiirtäjä.
Suomalainen ajautui lehtimaailmaan sodan jälkeen. Ensimmäiset julkaistut pilapiirrokset kuvittivat Arijoutsin pakinoita. Hän toimi 40-vuoden ajan Helsingin sanomien pilapiirtäjänä, jossa hänen ensimmäinen piirroksensa julkaistiin 31.12.1950.
Suomalainen oli suomalaisen pilapiirroskulttuurin edelläkävijä ja hänen tyylinsä on saanut Suomessa runsaasti jäljittelijöitä. Hän tarttui piirroksissaan ajankohtaisiin aiheisiin ja politiikkaan. Politiikkojen lisäksi kuvissa elivät eri kansanryhmien edustajat, myös Suomalaisen omakuva, pieni mustahattuinen ukko.
Kari-paviljongissa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Yläkerran näyttelytilassa on esillä Suomalaisen pilapiirrosnäyttely, joka vaihdetaan eri teemojen mukaisesti aika ajoin. Visavuoren kokoelmissa on yli 8000 Suomalaisen piirrosta. Alakerran näyttelytilassa järjestetään sekä omien kokoelmien että vierailevien taiteilijoiden näyttelyitä.
Miksi Kari-paviljonki on juuri Visavuoressa? Syy saattaa olla siinä, että Suomalainen oli Emil Wikströmin Estelle -tyttären poika.
Visavuoren museosäätiö perustettiin vuonna 1966. Wikströmin perikunta lahjoitti taideteokset sekä rakennukset irtaimistoineen museosäätiölle. Yleisölle Visavuori avattiin vuonna 1967.
Kaikki mitä Visavuoressa ja laivamatkoilla mennen tullen nähtiin ja koettiin, täytyy kokea itse. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkea, kuvat kuitenkin jonkin verran. Tätäkin retkipäivää muistellaan vielä pitkään!
H-killat ovat hermanneista ja hermanskoista koostuvia, nuorisoseuraveteraanien ryhmittymiä. Kiltoja löytyy eri puolilta Suomea.
Kirjoittaja Maisa Selimäki
