Teija NikkariSuomen Nuorisoseurojen Vuoden tanssiteko -tunnustus myönnettiin Folklandia-risteilyllä järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa 13.1.2023 Elssa Antikaisen ja Hanna Poikelan teokselle Viimeinen sapiens. Valinta tehtiin mestarikansantanssija Antti Savilammen esityksestä ja hän myös luovutti tunnustuksen.
Kuva: Milla Korja
Oululainen Antikainen ja hyvinkääläinen Poikela ovat molemmat kansantanssikentän monitoimijoita: tanssinopettajia, koreografeja ja taiteilijoita. Lisäksi Poikela työskentelee Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen toiminnanjohtajana. He ovat vuosien varrella tehneet monenlaisia projekteja, ja heillä oli molemmilla vahva tunne, että on pakko tehdä jotain isompaa. Viimeinen sapiens -teos lähti muodostumaan, kun he päätyivät Jarkko Martikaisen keikalle Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. ” Menimme rohkeasti festareilla Jarkon juttusille ja heitimme ilmoille tämän ajatuksen. Siitä lähti lumipalloefektin lailla yhteistyö. Martikainen on tehnyt vuosien ajan yhteistyötä Haaga Folk Machinen kanssa. Heidän mukaantulonsa tuli luontevasti hänen kauttaan”, Antikainen ja Poikela kertovat teoksen alkuvaiheista.
Viimeinen sapiens on dystooppinen, soiva kuvaelma, joka vie katsojan retkikunnan jäsenenä tarkkailemaan runneltua maailmaa, joka muuttuu pienen yhteisön valtapelien näyttämöksi. Yhteiskuntajärjestystä etsitään keskiajalta, ja kaiken takana pauhaavat Jarkko Martikaisen laulu ja kitara tuhon soundtrackina. Minstreleinä toimivat Haaga FolkMachinen muusikot, jotka tuovat kansanmusiikin poljennon Martikaisen ikonisiin kappaleisiin.
“Hienoa, että teos on huomattu ja sillä on merkitystä”
”Meillä oli tarve saada tehdä jotain isoa ja jollain tavalla mahtipontista. Omat intressit olivat saada tehdä koreografina jotain vapaata, tarinankerrontaa sekä päästä toteuttamaan näyttämölle tanssin ja musiikin voimaa. Tavoitteenamme oli saada teokselle esityskertoja, näkyvyyttä ja tietyllä tavalla rajapintojen ylittämistä”, Antikainen ja Poikela kertovat.
Yksi kantava teema teoksen valmistumisessa oli laaja yhteistyö erilaisten tekijöiden ja toimijoiden kanssa. Teos pääsi JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen ohjelmistoon ja sai sen myötä kuusi näytöstä Ouluun. Yhteistyötä tehtiin myös Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Tanssijoissa oli mukana pitkän linjan kansantanssin harrastajia, Oulun Ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutuksen opiskelijoita sekä tanssin ammattilaisia. Tavoitteena oli tarjota kaikille ainutlaatuinen kokemus toimia yhdessä tasavertaisina esiintyjinä. Kotiseutujensa lisäksi Antikainen ja Poikela työskentelevät tanssin kentällä niin ammattilaisten kuin harrastajien kanssa ympäri Suomea, joten yhteyksiä tekijöihin oli entuudestaan. Teosta harjoitettiin Oulussa ja tanssijat tulivat Oulusta, Helsingistä, Rovaniemeltä, Lahdesta ja Joensuusta. ”Tarvitaan paljon porukkaa toteuttamaan isoa projektia. Olemme hyvin onnellisia, että onnistuimme luomaan yhteisöllisen porukan, joka tekemisellä, harjoittelulla ja tunteen palolla sulautuivat saumattomasti yhteen”, Antikainen ja Poikela kertovat.
Teokseen liittyi myös paljon työtä, joka tapahtui tanssisalin ulkopuolella. Langat pitää osata pitää käsissään ja toimia linkkinä monen yhteistyötahon välillä, jotta työ etenee. Teos on vaatinut tuottajan taitoja, pitkää pinnaa, organisaatiokykyä, uskallusta ja luottamusta omaan tekemiseen. Antikainen ja Poikela kannustavat tekemään rohkeasti erilaisia projekteja yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa. Tanssi ja musiikki yhdistävät.
Kysyttäessä, miltä tuntuu saada Vuoden tanssiteko-tunnustus, tekijät vastaavat näin: ” Tämä tunnustus tuntuu hienolta. On hienoa, että teos on huomattu, ja sillä on ollut merkitystä. Vuoden tanssiteko on meidän kaikkien tekijöiden yhteinen. Kyllä se tuo sellaisen olon, että on tehnyt jotain, jota arvostetaan. Pitkän työn kiitos tällä tavalla on merkityksellistä meille tekijöille. Kiitos katsojille tähän mennessä, kiitos tunnustuksen valitsijalle, kiitos yhteistyökumppaneille ja isoin kiitos meidän Viimeinen sapiens työryhmälle.”
Kuva Sami Perttilä
Nuorisoseurat