NuorisoseuratVuoden 2024 Pispalan Sottiisin tuotantoprosessi poikkesi merkittävästi entisestä. Tapahtumatoimisto halusi lisätä osallisuutta toiminnassaan ja kokeilla jotain uutta. Pohdintojen seurauksena syntyi osallistava ohjelmatuotantomalli, joka pääsi kokeiluun ensimmäistä kertaa tämän vuoden Sottiisissa.
Osallisuudella haluttiin lisätä vapaaehtoistoimijoiden vaikutusmahdollisuuksia ja antaa vastuuta ohjelman suunnittelusta sekä toteutuksesta. Osallisuus kuuluu myös vahvasti Suomen Nuorisoseurojen arvoihin.
Osallistava ohjelmatuotantoprosessi käytännössä
Vuosiohjelmien sijaan eri ikäryhmille suunnatut yhteisohjelmistot korvattiin eri alueilla koottavista ohjelmasisällöistä. Näitä alueellisia osallistujien yhteenliittymiä kutsuttiin vakoiksi, jotka muodostuivat ikärakenteeltaan sekä taito- ja sitoutumisen tasoiltaan eri ryhmistä.
Vakat koostivat Pispalan Sottiisiin yhdessä tanhulähettilään kanssa oman ohjelmakokonaisuuden, joka sisälsi sekä yksittäisten ryhmien omia esityksiä että yhteisiä materiaaleja koko vakan kesken. Tanhulähettilään roolina oli vakkojen ohjelmakokonaisuuksien koostamisen lisäksi toimia yhteistyössä vakkaneuvoston kanssa, joka koostui vakkojen sisältä olevista henkilöistä. Yhdessä tanhulähettiläs sekä vakkaneuvosto suunnitteli ja toteutti vakan toimintaa. Yhteistyöllä oli tarkoitus lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vakan sisällä, mutta myös erityisesti ylläpitää yhteyttä toisten vakkojen kanssa.
Ohjelmakokonaisuuden rakentumista seurattiin tanhulähettiläiden sekä festivaalin taiteellisen johtajan muodostaman taiteellisen työryhmän kera. Kokonaisuuteen osallistettiin monta eri tekijää ja toimijaa, joiden yhteistyön tuloksena saatiin rakennettua Pispalan Sottiisin 2024 ohjelmasisältö.
Osallistujien kokemuksia
Yksi Pispalan Sottiisin ohjelmakokonaisuuden pyörittäjistä oli Eteläisen Suomen vakan tanhulähettiläs Siiri Suoniemi, joka koki osallistavan ohjelmatuotannon tärkeäksi etenkin Nuorisoseurojen arvojen takia. Alkuvaiheessa häntä kuitenkin huoletti, minkälainen osallistujan kokemus tulee olemaan ja pitävätkö he sitä kannattavana tässä maailmanajassa. “Kun osallistetaan kenttää mukaan tuotantoprosessiin, totuus on se, että he ovat todennäköisesti harrastajia tai vapaaehtoisia, jotka kustantavat itse oman osallisuutensa. Osallisuuden aste tulisi olla niin riittävä, että osallistuja kokee sen olevan sen arvoista.”
Ajatus kuitenkin hälveni, kun porukka lähti mukaan ja uskoivat osallisuuden toimivuuteen. “Moni tekijä on kasvanut Nuorisoseurojen ja osallisuuden arvoihin, joten moni on voinut kokea sen myös luottamuksen osoituksena siitä, että kentällä osataan ja heitä halutaan kuulla. Tämä oli tärkeä avaus Sottiisille”, Suoniemi toteaa.
“Oli mukava tehdä yhteistyötä lähialueen muiden ryhmien kanssa.”
Ajatukset osallisuudesta jakaa myös Lounais-Suomen vakkaan kuulunut Tiina Mattila. “Oli mukava tehdä yhteistyötä lähialueen muiden ryhmien kanssa. Yleensä ollaan vaan omassa porukassa ja tehdään omia juttuja, mutta nyt ainakin yhteisohjelmat harjoiteltiin yhdessä.”
Tapahtuma tarjosi vakalle myös hienoja uusia esiintymismahdollisuuksia. “Harrastajaryhmät pääsivät hyville esiintymislavoille, vaikkakin ehkä ne taitavimmat ryhmät jäivät suurista esiintymislavoista paitsi. Pääsimme kuitenkin tanssimaan kahdesti ennen pääjuhlaa ja toinen kerta oli Pakkahuoneella, valojen ja ison yleisön edessä. Normaalisti tällaiseen ei ole ollut mahdollisuutta”, Mattila korostaa.
Vakan ryhmäkoot mietittivät Mattilaa, mutta oman porukan kanssa asiasta ei tullut ongelmaa. “Jos ryhmiä vakoissa oli paljon, niin oma osuus jäi pieneksi. Toisaalta meidän vakassamme esiintymisajan jako kävi minusta hyvin ja tasapuolisesti.”
Pispalan Sottiisin osallistava ohjelmatuotantomalli on osoitus siitä, kuinka yhdessä tekeminen ja luovuuden jakaminen vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Yhteisvoimin syntyy yleensä jotain suurempaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa osallistavaa Pispalan Sottiisia vuonna 2026.
Kirjoittaja Oona Piilemä
