Pienestä suuriin suorituksiin voi ponnistaa niin ihminen kuin nuorisoseurakin

”Kun on takana 230 ohjausta ja 100 roolia, niin kyllä siinä on karttunut yllin kyllin niin kokemusta kuin kokemuksiakin!”, nauraa Eija-Irmeli Lahti. Monipuolisuutta ei Lahdelta kyllä puutu: hän on työskennellyt ammattiteatterin puitteissa Suomessa ja Ruotsissa, toiminut neljä vuotta Pohjanmaan taidetoimikunnan osoittamana näyttämötaiteen läänintaiteilijana sekä työskennellyt harrastajateattereiden parissa niin näyttelijänä kuin ohjaajanakin. ”Jäin eläkkeelle vuonna 2017 Seinäjoen kaupunginteatterista ja olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea näiden vuosien aikana”, Lahti sanoo.

Nuorisoseura sytytti teatterikipinän

Eija-Irmeli Lahden nouseva ura teatterialan ammattilaiseksi ei ollut itsestään selvä. ”Suomessa on pienet piirit. En ollut niin sanotusti teatteriperheestä, joten suhteita ei ollut valmiiksi”, Lahti toteaa. Hän pystyy kuitenkin kertoa ne merkittävät tekijät, jotka aikoinaan sytyttivät teatterikipinän Uudenkaupungin Lokalahdella asuvassa nuoressa tytössä: ”eräs opettajapariskunta tutustutti minut Lokalahden Nuorisoseuran toimintaan. Lausuin runoja, lauloin tilaisuuksissa ja vuonna 1964 osallistuin ensimmäistä kertaa nuorisonäytelmään.” Näytelmä oli nimeltään Uhmaajat, ja näytelmäporukka voitti Varsinais-Suomen Nuorisoseurojen kilpailunkin työllään. Siitä pitäen on Lahden elämä kietoutunut tavalla tai toisella teatterimaailmaan. Vaikka vuodet veivät Lahden ensin Ruotsiin ja sitten Suomen ammattiteatterin pariin, hänestä ei ole koskaan lähtenyt täysin maalaistytön identiteetti ja kiitolliset muistot nuorisoseuralaisuudesta. ”Nuorisoseura merkitsee minulle vain hyviä asioita”, Lahti sanoo. ”Teimme mahtavia juttuja Lokalahdella, ja olen iloinen kunnianosoituksesta, kun sain vuonna 2017 Hermanskan arvon.”

Voisi sanoa, että Lahti teki tänä vuonna rytinällä paluun maalaismaisemien ja nuorisoseurojen pariin. Nykyisin Kaarinassa asustava Lahti kutsuttiin Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseuran toimesta ohjaamaan ranskalaisen näytelmäkirjailijan Florian Zellerin Isä-näytelmä. Keväällä Ylen haastattelussa Lahti kertoi, että hieman huimasi, kun hän kuuli näytelmävalinnan. Tällä hetkellä huimaa eri syistä. Lahti nauraa iloisesti ja sanoo: ”valtavasti olemme tehneet työtä ja näytelmästä on tulossa hieno! Olen onnellinen, että tähän projektiin on liittynyt Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys.” Isä-näytelmä käsittelee Alzheimerin tautia, ja aiheena muistisairaus koskettaa lähes jokaista suomalaista jollakin tapaa. ”Asian käsitteleminen ja kohtaaminen on äärimmäisen tärkeää mielestäni”, Lahti sanoo. ”Näytelmän katsoja saa tulla avoimin mielin ja voi turvallisesti puhua asiasta omassa mielessään.”

Ohjaaja Eija-Irmeli Lahti on tehnyt pitkän uran ammatti- ja harrastajateattereiden parissa.

Oma hyvinvointi kumpuaa työn merkityksellisyydestä

Lahti on iloinen Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseuran työryhmästä. ”Meillä on hieno porukka, joka on innostunutta ja sitoutunutta”, Lahti kiittelee. Itse näytelmässä on vain kuusi näyttelijää, mutta ympärillä on iso joukko puvustajia, teknikoita, kahviohenkilökuntaa, lipunmyyjiä ja muita vapaaehtoisia ihmisiä. Tämä onkin Lahden mielestä avain nuorisoseuran hengissä pysymiseen nykyaikana. ”Pitää löytää oma juttu, kuten ylikyläläiset ovat löytäneet. Ei voida olla mikään yleisseura, koska tarjontaa on nykyään niin paljon”, Lahti pohtii. Kortesjärven Ylikylän Nuorisoseura on hieno esimerkki siitä, miten pienestä voi nousta suurta, kuten Lahti itsekin. Mutta mikä on pitkän uran tehneen ammattilaisen avain omaan hyvinvointiin? ”Kyllä se on tämä työ, jonka koen merkitykselliseksi!”, Lahti sanoo heti. ”Teen tätä aina toisia ihmisiä varten. Lavalla ja ohjaajana voi kokea todella merkityksellisiä hetkiä. Voi tuntea, että tekee todella vaikuttavaa kulttuurityötä.” Omiksi hetkikseen Lahti listaa esimerkiksi roolinsa Sofi Oksasen kirjoittaman Puhdistus-kirjan pohjalta tehdyn näytelmän vanhana Aliidena Seinäjoen kaupunginteatterissa. Myös vuonna 2000 Lapuan harrastajanäyttelijöiden Täällä Pohjantähden alla jäi Lahden mieleen ohjaajan roolissa. ”Kyllä ensin mietin, että onkohan tämä viisasta”, Lahti muistelee. ”Peruin puheeni, kun näin lapualaisten tulevan sankoin joukoin nauttimaan tästä taidemuodosta, vaikka itse kertomuksen ideologiassa saattoikin olla pureskeltavaa. Silloin herkistyin todella.”

Mitä Lahti haluaisi sanoa nuorille näyttelijänaluille, jotka mielessään kenties unelmoivat yhtä hienosta urasta kuin Lahdella itsellään? ”Sanoisin, että aina kannattaa hakeutua teatterin äärelle. Ryhmät ovat erilaisia, on ammattimaisia ja on kevyempiä porukoita. Kaikesta kokemuksesta on aina hyötyä ja varmasti joka kerta voi päästä kosketuksiin teatterin ytimen kanssa.” Tällä hetkellä Lahti itse unelmoi yhä uusista hienoista hetkistä teatterin parissa ja myös terveistä päivistä. ”Kiitollinen olen kaikesta, mutta ainahan sitä suuntaa ajatuksensa uusiin projekteihin. Unelmana on, että järki pysyy päässä, saan tehdä tätä hienoa työtä ja joskus lähteä saappaat jalassa”, Lahti nauraa.