Pasi Saarinen“Niin kauan kuin ihminen on näillä leveyksillä asustellut, se on kesällä ilakoinut. Pessyt ensin täit pois järvessä ja sitten ilakoinut.” Näin pohjusti Mitä kuuluu kesäteatteri? -keskustelutilaisuudessa kesäteatterin merkitystä teatterikriitikko, näyttelijä, käsikirjoittaja Anna-Mari Laulumaa.
Mitä kuuluu kesäteatteri? -keskustelutilaisuus järjestettiin Jyväskylän kaupunginteatterin yleisölämpiössä Jyväskylän Harrastajateatterikesän yhteydessä sorsanmetsästyksen aloituspäivänä aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä. Tilaisuus järjestettiin ennen 50 vuotta täyttävän Harrastajateatterikesän päätöstilaisuutta, joten tilaisuus keräsi paikalle runsaan joukon teatterin ystäviä.
Suomen Nuorisoseurojen järjestämään keskusteluun osallistuivat teatterikriitikko, ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja Anna-Mari Laulumaa, Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin 40-vuotishistoriikin kirjoittanut Julius Juutistenaho, nuori teatterinharrastaja Anton Linja, Keski-Suomen Harrastajateatteriyhdistyksen puheenjohtaja Timo Piiparinen ja Sivistysliitto Kansalaisfoorumin pääsihteeri Anneliina Wevelsiep. Tilaisuuden juonsi Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Pasi Saarinen.
Kaikki keskustelun osallistujat nostivat kesäteatterin keskeiseksi elementiksi yhteisöllisyyden. Sen todettiin toteutuvan käytännössä kaikessa kesäteatteriin liittyvässä tekemisessä näyttelemisestä lavastamiseen ja pukujen tekemisestä kioskin pitämiseen.
“Kesäteatteri pohjaa vahvaan traditioon ja toisaalta vahvaan paikallisuuteen. Siinä on hienosti läsnä yhdessä tekemisen agenda”, kiteytti Laulumaa avauspuheenvuorossaan.
Mutta mitä kesäteatterille kuuluu 2020-luvulla? Keskustelutilaisuuden aluksi juontaja luki kymmenkunta tänä vuonna eri puolilta Suomea kesäteattereista tehdyn lehtijutun otsikkoa.
”Kesäteatterinäytelmät houkuttelivat katsojia tuhansien ihmisten edestä – Suomussalmella päästiin ennätyslukemiin (Kainuun Sanomat)”
”Pohjois-Savon kesäteattereilla oli niin onnistumisten kuin pettymystenkin suvi – (Iisalmen Sanomat)”
”Iloa ja naurua sateesta huolimatta – sateet verottivat seudun kesäteatterien kävijämääriä (Alasatakunta)”
Keskustelijat kertasivat omia kokemuksiaan kesäteatterista niin tekijänä kuin katsojanakin. Tämän vuoden kesäteatteritarjonnasta todettiin sen olevan tuttuun tapaan monipuolista ja onnistuneen verrattain hyvin. Toiminnan todettiin isossa kuvassa palautuneen tänä kesänä myös kesäteatteritoimintaa haitannutta pandemiaa edeltäneelle tasolle.
Jyväskylän teatteriyhdistys Kulississa teatteria harrastava Anton Linja esitti huolensa kaupunkien brändäyksestä ja ulkopuolelta tuleviin pelkästään arkkitehtuurisiin huomioihin kiinnittämisessä. Linja kysyi, miksei kaupungit voisi tukea sisältä syntyvää toimintaa, jota kesäteatterit parhaalla mahdollisella tavalla edustavat. Se lisäisi seinien sijaan ihmisten toimijuutta.
Tällä hetkellä ilman omaa tilaa toimivan Kulissin 40-vuotishistoriikin kirjoittanut Julius Juutistenaho iloitsi siitä, että tilattomuudesta huolimatta teatteri on suunnittelemassa ensi kesälle taas kahta esitystä, sekä aikuisten että lasten näytelmää. Hän korosti, että katsojat ovat kesäteatterissa tottuneet tietyntyyppisiin esityksiin ja se kuuluu ihmisten kesäperinteeseen.
Anna-Mari Laulumaa vahvisti tämän perinteen toteamalla, että esimerkiksi Keski-Suomen alueella kesäteatterit keräävät yhteensä noin 80 000 katsojaa, mikä on enemmän kuin Jyväskylän kaupunginteatterin vuosittainen kävijämäärä.
Kaupunkien ytimessä toimivien kesäteattereiden tilanne huolestutti myös niin katsomossa kuin keskustelijoidenkin keskuudessa. Useilla paikkakunnilla varsinkin harrastajavoimin tehtävälle kesäteatteritoiminnalle ei tällä hetkellä tunnu löytyvän tiloja.
Yhteisenä huomiona todettiin kuitenkin, että esimerkiksi EU-tuilla on maaseudulle kuitenkin saatu rakennettua hienoja kesäteattereita, joiden toiminta pyörii tälläkin hetkellä varsin mallikkaasti. Saavutettavuuden näkökulmasta kaupunkien tilannetta pidettiin kuitenkin haastavana.
Keski-Suomen Harrastajateatteriyhdistyksen puheenjohtaja Timo Piiparinen toivoi yhteistyötä urheilu- ja kulttuuripuolen toimijoiden kesken. Kuusan Kanavateatterin riveissä Harrastajateatterikesässä myös näyttämöllä esiintynyt Piiparinen painotti sitä, että myös urheilupuolella talkootunnit ovat todella suuria ja haaveili siitä mitä yhteistyöllä voitaisiinkaan saada aikaan.
Sivistysliitto Kansalaisfoorumin pääsihteeri Annelina Wevelsiep toi esiin huolensa hallituksen kaavailuista leikata vapaan sivistystyön sektorilta kymmeniä miljoonia euroja. Tähän huoleen kaikkien keskustelijoiden oli helppo yhtyä. Kesäteatterit tuotetaan hyvin pitkälti talkoovoimin, mutta esimerkiksi ammattitaitoisten ohjaajien palkkaamiseen käytettävät vapaan sivistystyön tuet ovat useille teattereille elinehto ja nämä eurot tulevat yhteiskunnalle takaisin moninkertaisina.
Keskustelutilaisuus todensi hyvin kesäteatterin merkitystä suomalaisen kulttuurin luojana ja myös nykyaikaisena voimavarana. Hienosti onnistuneen Harrastajateatterikesän 50-vuotisjuhlatapahtuman yhteydessä järjestetty keskustelu huipensi omalta osaltaan yhteisöllisyyttä huokuneen viikonlopun, jossa todistettiin teatterin merkitys kohtaamisen mahdollistajana, tunteiden kutkuttajana ja yhteiskunnallisena voimavarana.
Kuvat Eija Liukkonen
Nuorisoseurat
