NuorisoseuratMitä ne Hermannit oikein ovat? Kysymyksen esitti kansallispukuinen Salla, joka tanssii Saarenkylän Siepakoissa, ja on siis nuorisoseuralainen ja fiktiivinen henkilö. Selitin: ”Hermannit ovat nuorisoseuralaisia, vähän vanhempia vain, aikuisia.”
”Siis niin vanhoja kuin sinä?”
”No joo, mutta on onneksi sentään nuorempiakin.”
”Mitä ne tekevät”, kysyi Salla.
”No täällä kahvilassa he usein häärivät keittiössä tai ovat ovimiehinä. Monet käyvät myös tanhuamassa, vetävät monenlaisia kerhoja, toimivat autokuskeina eli ovat apuna aina kun jossain apua tarvitaan.”
”No miten he eroavat muista nuorisoseuralaisista?”
”Useimmat heistä ovat tehneet pitkän työn nuorisoseuran monissa eri tehtävissä. Sitten he ovat halunneet antaa tilaa nuoremmille päättäjille, mutta ovat vielä mukana taustatukena.”
”Mistä tämä Hermanni-nimitys johtuu?”
”Se on arvonimi, jota kuka vain voi anoa nuorisoseurassa toimineelle tai sitä tukeneelle henkilölle. Tunnettu sanonta: “Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan”, on tässä taustalla. Hermannin Nuorisoseura toimii Helsingissä Hermannin kaupunginosassa. Aleksanteri Salava perusti seuran yli 100 vuotta sitten, mutta hänen lentävä lauseensa elää yhä. Osaatko muuten arvata, keitä olivat ensimmäiset Hermannit?”
”Varmaan ikivanha Santeri Alkio.”
”Ei, vaan presidentti Urho Kekkonen ja puolisonsa Sylvi Kekkonen.”
”Oho, mutta miten nainen voi olla Hermanni?”
”Hermanni ei olekaan tässä etunimi, vaan arvonimi, joka on yhteinen sekä miehille että naisille. Usein naisia kutsutaan Hermanskoiksi.
”Onko Hermanneilla oma yhdistys?”
”On olemassa valtakunnallinen H-Kilta. Maakunnissa kiltaneuvostot kokoavat nuorisoseuravetaraanit yhteen ja valitsevat keskuudestaan edustajan valtakunnalliseen H-Kiltaneuvostoon. Kiltaneuvosto on nuorisoseurajärjestön yhteistyöelin eli tukee sitä kautta kykyjensä mukaan järjestön toimintaa.”
”Paljonko Hermanneja on?”
”Kuutisen tuhatta on saanut arvonimen ja rintamerkin. Mutta voisi heitä olla paljon enemmänkin.”
”Keneen voisi ottaa yhteyttä, jos vaikka isoisä haluaa mukaan?”
”Kuka vain seurassa voi auttaa. Jokaisessa maakunnassa on lisäksi oma yhdyshenkilönsä, jonka kautta hommat hoituvat helposti. He ovat Jari Ristimäki Etelä-Pohjanmaa, Paavo Vuorenoja Häme, Aulis Kopsala Keski-Pohjanmaa, Jorma Rantakömi Keski-Suomi, Merja Leinonen Lappi, Juha H Kukkohovi Pohjois-Pohjanmaa, Aila Sookari Satakunta, Marja-Liisa Selimäki Uusimaa, Jarmo Frantti Varsinais-Suomi ja Pekka Taattola Ylä-Savo. Puheenjohtajana on Ukko-Hermanni, joka valitaan vuosittain. Tällä joukolla on suuri vastuu nuorisoseuraveteraanien toiminnasta.”
”Jos puheenjohtajaksi valitaankin nainen. Onko hänkin Ukko-Hermanni?”
”Hyvä kysymys. Ei ole Akka-Hermannia, sillä tässä on sama juttu kuin Hermannissa: kyse on tittelistä eikä sukupuolesta.”
”Aika vakavilta vaikutatte. Teettekö te ikinä mitään kivaa?”
”Paikallisten tapahtumien lisäksi järjestetään valtakunnalliset H-kiltapäivät (tänä vuonna Eurajoella huhtikuussa) sekä kesäretki, joka viime vuonna osui Porvoon ympäristöön. Monenlaisia kekkereitä on maakunnissa kökkäjäisistä pikkujouluihin.”
”Siis siellä on mukavaa.”
”On. Ja hyviä kavereita. Mikä muuten sinusta tulee isona?”
”Jos vaikka alkaisin Hermanniksi!”
”Hyvä idea, sillä jos totta puhun, niin Hermannitkin tarvitsevat kipeästi uusia tekijöitä. Huhtikuussa on Kiltakokous Eurajoella. Yllytä isoisä mukaan ja sen kaverit kanssa.”
Teksti Heikki Tuomi-Nikula
