Kevätkokousten aika on ohi

Tilinpäätökset ja toimintakertomukset pölyttyvät jo tiedostojen nurkissa tai paperisina pöytälaatikoissa.

Kevään aika on ohi.

Tai ei vielä, mutta ajatuksen tasolla kevätkautta laitetaan jo pakettiin.

Pakettiin se laitetaan joulunäytelmien ja talven tanssikerhojen viereen.

Mennyt muistetaan vain somen “muistatko viime vuonna tähän aikaan” ansiosta tai leikekirjoista seurantalolla.

Kesällä teatteria, sottiisia, häitä ja ilma(sto)n lämpenemistä.

Syksyllä samat vanhat tavat. Rutiinin turruttamat. Perinteen vaalimat. Liian kuluneet nivelet eivät kanna osallisuuden portaille.

Muutos on ajatuksen tasolla kaunis asia, mutta mitä jos muutoksen mukana Minä menetän merkityksen?

Mikä on Minän merkitys yhteisössä?

Minä on yksilö, mutta Minä on enemmän yksilö kuin muut yksilöt. Koska Minä on enemmän, Minä on tärkeämpi. Enemmän on enemmän. Sen tietää kaikki.

Syyskokouksen aika on läsnä.

Johtokunta päättää kokouksessaan seuraavan vuoden kokoonpanon ja puheenjohtajan.

Syyskokouksessa kuunnellaan kamerat kiinni tai livenä naama hautautuneena kahvikuppiin ja siihen tarjoiltavaan herkkuun, jota Minä on tehnyt jo vuosikymmenten ajan.

Miksi meillä ei ole uusia jäseniä johtokunnassa? Miksi meidän toimintamme ei enää kerää bussilasteittain osallistujia? Miksi maailma on muuttunut niin, ettei meillä mene enää niin hyvin kuin ennen? Miksi meidän pitäisi muuttua kun ennenkin on pärjätty?

Miksi me kuihdumme? Miksi Minä en ole enää tärkeä?

Miksei kaikki tiedä mitä Minä olen saanut aikaan ja tehnyt?

Kun kukaan ei ole muistamassa historiaa, ei historialla ole merkitystä. Kun historia on tätä päivää, ei kukaan mahdu muistamaan sitä.

Kun uudelle ei anneta tilaa, ei vanhalla ole merkitystä.

Kevätkokouksessa Minä olen puheenjohtaja, Minä olen keittiössä, Minä olen sihteeri, Minä olen rahastonhoitaja, Minä olen talkootunteja käyttänyt enemmän kuin sinä, Minä olen uhrannut enemmän aikaa. Minä päätän mittarit, joilla Minä mittaan arvoni yksilöihin nähden.

Asiat mataa kuin aika.

Mieti nykyhetkeä.

Mikä on edellisten polvien merkitys nykypäivässä?

Mikä on Minun merkitykseni tulevaisuudessa?

Santeri Alkionkin jälkeen Nuorisoseurat menee eteenpäin. Minun jälkeeni Nuorisoseurat menee eteenpäin.

Nuorisoseurat on aate. Nuorisoseurat on liike. Nuorisoseurat on menevä eteenpäin.

Olenko Minä jarru vai kaasu?

Kirjoittaja
Lauri Haltsonen
Suomen Nuorisoseurat ry:n varapuheenjohtaja