Portugali on käsitöiden ja perinteiden maa – mitä voisimme tuoda sieltä nuorisoseuratoimintaan?

RYouCult eli Rural Youth Culture on Etelä-Tanskan yliopiston hallinnoima Erasmus+ -hanke, joka tutkii maaseutunuorten mahdollisuuksia osallistua kulttuuri- ja taideharrastusten pariin maaseudulla tai haja-asutusalueella Suomessa, Tanskassa ja Portugalissa. Suomesta hankepartnerina toimii Jyväskylän yliopisto, Tanskasta Etelä-Tanskan yliopisto ja Portugalista Lissabonin yliopisto.

Hankkeen tavoitteena on rakentaa koulutus, jolla kulttuurialan ammattilaiset voivat vastata maaseutunuorten sekä nuorten taiteilijoiden ja käsityöläisten tarpeisiin edistää kulttuurin ja taiteen mahdollistamista maaseudulla.

Nuorisoseuroilta hankkeen tutkimusryhmässä ovat mukana kulttuurisen nuorisotyön suunnittelija Johanna Hurme ja projektityöntekijä Riikka Järvinen. Jyväskylän yliopiston kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkösen ja yliopistonopettaja Kaisu Kumpulaisen lisäksi mukana on kattava joukko keskisuomalaisia taiteilijoita ja muita kulttuurin parissa työskenteleviä henkilöitä sekä julkiselta että kolmannelta sektorilta.

Hanke yhdistää taidealan ammattilaisia sekä paikallisesti että kansainvälisesti

Vuosina 2023–2024 toimiva hanke on sisältänyt keskisuomalaisten tutkimusryhmäläisten vierailuja pohjoisessa Keski-Suomessa kuten Kannonkoskella, Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Vierailujen aiheena ovat olleet muun muassa nuorten osallistaminen, maaseutualueiden haasteet ja mahdollisuudet sekä yhteisöön kuulumisen ja identiteettiin liittyvät kysymykset. Näitä teemoja käsitellään tutkimusryhmäläisten kesken esimerkkitapausten, tutkimusten ja ryhmäkeskustelujen avulla.

Hankkeeseen kuuluu myös opintomatka kussakin partnerimaassa. Kesäkuun 2023 alussa Tanskan ja Suomen ryhmät vierailivat Portugalissa, Alentejon maakunnassa sijaitsevassa historiallisessa Évoran kaupungissa, joka on tunnettu muun muassa korkin, viinin ja oliiviöljyn tuottajana sekä Unescon maailmanperintökohteena. Suomesta mukana oli yhdeksän henkilöä. Opintomatkat ovat kolmipäiväisiä ja koostuvat ennalta määriteltyjen teemojen mukaisista vierailuista, ryhmäkeskusteluista ja kehittämistöistä. Portugalin opintomatkan aiheena olivat käsityö, perinteet ja taiteilijuus maaseudulla erityisesti nuorten taiteilijoiden ja käsityöläisten näkökulmasta.

Vierailuja tehtiin kolmen päivän aikana muun muassa Évoran historiallisiin kohteisiin, Pó de Vir a Ser -kiviveistämöön, Montemor-o-Velho monitaideresidenssiin ja Arraiolosin mattomuseoon. Kokonaisuus antoi konkreettisen kuvan siitä millaisissa tiloissa ja minkälaisin käytännöin käsitöitä ja taidetta tehdään, ja kuinka perinteet näkyvät nykypäivässä.

Johanna Hurme pohtii vierailuja kiviveistämössä ja monitaideresidenssissä seuraavasti:

“Molemmissa kohteissa tärkeänä tulokulmana olivat alueen lapset ja nuoret, koska kunta tuki rahallisesti näitä kohteita sillä ehdolla, että nämä ikäryhmät huomioitaisiin toiminnassa. Kivenveistämöllä hyödynnettiin kivenveistoa nuorten mielenterveystyössä. Nuorille oli tarjolla terapiapalveluja viikoittain leirijaksojen yhteydessä ja taiteen kautta päästiin keskustelemaan nuorten elämässä meneillään olevista aiheista. Omistaja puhui tästä työstä Mental Experimental Work -nimellä. Työ antoi paljon pohdittavaa siihen, miten puhumme Suomessa mielenterveystyöstä. Luostarissa taas koin ymmärrystä siitä, kuinka eri taiteenlajien ammattilaisten yhteen tuleminen voi luoda uudenlaisia taiteenmuotoja, miten kiertotaloutta voidaan hyödyntää paremmin residenssitoiminnassa ja miten lapsia ja nuoria innostetaan tutustumaan eri taiteenlajeihin.”

Riikka Järvinen puolestaan pohtii vierailujen aikana ja paikallisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta rakenteita taiteen ja kulttuurin mahdollistamisessa:

”Keskusteluissa tanskalaisten ja suomalaisten välillä huomasimme yhteneväisiä pohjoismaalaisia rakenteita ja rahoituskanavia, mutta Portugalissa vastaavia rakenteita ei välttämättä ollut. Siitä syystä jäikin kiinnostamaan millä keinoin portugalilaiset ovat onnistuneet luomaan tiloja ja keskuksia, joissa taidetta ja kulttuuria pääsee kokemaan ja tekemään. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset on kuitenkin tunnistettu yhteneväisiksi maasta riippumatta, joten niiden mahdollistamisen väylistä olisi tärkeää käydä vielä enemmän keskustelua.”

Kuinka voimme hyödyntää kokemusta nuorisoseuratoiminnassa?

Hurme ja Järvinen pohtivat, että nuorisoseuroissa voitaisiin nostaa entistä suurempaan arvoon erilaisia käden- ja perinnetaitoja, jotka liittyvät seuroissa kukoistavaan kansanperinteeseen. Lisäksi nuorisoseurantalojen ja muiden tilojen käytettävyys mietityttävät.

”Miten kansantanssi ja -musiikki, kesä- ja harrastajateatteri sekä tapahtumat näkyisivät kulttuurimatkailukohteina paremmin valtakunnallisessa viestinnässä? Millaisia kohteita voisi esittää muista maista tuleville kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille? Itse nuorisoseurojen talot ovat jo kulttuurihistoriallisia kohteita.”

Hurmeelle Portugalin matka antoi inspiraatiota pienillä rahoituksilla toteutettavista taide- ja kulttuuritoiminnan malleista, joilla tuettiin maaseutunuorten kulttuuri- ja taideharrastamista. Erityisesti paikallinen residenssityöskentely herätti ajatuksia. ”Huomionarvoisinta oli, että taiteilijat, jotka hakeutuivat eri puolilta Eurooppaa residensseihin näihin paikkoihin saivat oman taiteensa tekemisen lisäksi jakaa osaamistaan paikallisille nuorille ja lapsille.”

Suomessa residenssityöskentyjaksojen mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä samalla tavalla pienten paikkakuntien harrastusmahdollisuuksia tukemiseen. “Olisikohan nuorisoseurantaloilla mahdollisuutta rakentaa tällaista residenssitoimintaa tulevaisuudessa taiteilijoille ja yhdistää harrastustoiminta tämän kautta taloille uudenlaisella twistillä?” Hurme miettii.

Järviselle kokemuksesta jäi mieleen hylättyjen tilojen uudelleen käyttö. “Portugalilaiset olivat saaneet hylätyistä tai käytöstä poistetuista tiloista yhteistyön avulla virkeitä ja aktiivisia taiteen ja kulttuurin kokemisen paikkoja. Suomessa yhdeksi uudeksi teemaksi on viime vuosina noussut purkutaide, jossa taiteilijat hyödyntävät purettavia rakennuksia ja muita hukkatiloja taiteen tekemisen ja kokemisen paikoiksi. Tällaiset uudenlaiset osallistamisen tavat jäivät itseäni kiinnostamaan ja toivoisin niistäkin syntyvän lisää keskustelua. Toivon, että pääsemme jatkamaan pohdintoja tulevilla opintomatkoilla Tanskassa ja Suomessa.”

Kirjoittajat Riikka Järvinen ja Johanna Hurme